Moni tarvitsee mahdollisuuden oppia, tehdä työtä ja saada tukea samanaikaisesti. Erityisesti nuorilla elämäntilanne voi edellyttää kuntoutuksellisia toimenpiteitä sekä tukea oppimiseen ja työelämävalmiuksien kartuttamiseen. Monen kohdalla kokonaisuuteen pitäisi yhdistää myös kielen oppimista. Näitä tarpeita ja koulutusjärjestelmän mahdollisuuksia vastata niihin tarkastelemme artikkelissamme Kaikki eivät mahdu samalle koulutuspolulle.
Myös ammatillisen koulutuksen uudistuneet oppimisen tuen linjaukset korostavat tuen kytkemistä osaksi päivittäistä opetusta ja ohjausta (Opetushallitus 2026). Työpajatoiminta ja työelämävaltainen koulutus tarjoavat mahdollisuuksia yhdistää oppimista ja erilaista tukea käytännössä.
Työpajat tukena oppimisen ja työllistymisen poluilla
Yhteiskunnalliset yritykset, järjestöt ja muut yhteisötalouden toimijat tarjoavat oppimisympäristöjä, joissa osaamista voidaan kehittää käytännön tekemisen kautta. Ne järjestävät työpajoja, toimintaa pienemmissä ryhmissä ja yksilöllistä ohjausta nuorille, joiden polku ammattiin edellyttää joustavuutta ja sellaisia tukiratkaisuja, joita tutkintotavoitteinen koulutus ei välttämättä pysty tarjoamaan.
Työpajatoiminta on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella vastaamaan yhä moninaisempiin tuen tarpeisiin. Työpaja on oppimisympäristö, jossa moniammatillinen asiantuntijajoukko varmistaa yksilöllisen tuen eri tilanteissa. Työpajalla voi harjoitella työelämätaitoja, vahvistaa toimintakykyä, opetella suomen kieltä ja rakentaa ammatillista identiteettiä – saada siis kokonaisvaltaista tukea oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa.
Monilla ammatillisilla oppilaitoksilla on erinomaisia yhteistyökäytäntöjä työpajoja tarjoavien toimijoiden kanssa (Ora 2026). Kuluvana syksynä voimaan tullut oppimisen tuen uudistus vahvistaa mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä osana opintoja ja voi luoda uusia avauksia oppilaitosten ja työpajatoimijoiden yhteistyölle.
Opinnollistamalla osaamisen näkyväksi
Suomalainen koulutusjärjestelmä painottuu tutkintojen suorittamiseen, mutta monenlaista osaamista kertyy myös tutkintojen ulkopuolella. Myös työpajatoiminta, osallistuminen kuntoutukseen ja toimiminen esimerkiksi vapaaehtoisena kartuttaa työelämän kannalta merkityksellistä osaamista vaikeassa työmarkkina-asemassa olevalle henkilölle. Opinnollistamisen avulla tämä osaaminen voidaan tehdä näkyväksi.
Opinnollistamisen avulla epämuodollisissa oppimisympäristöissä syntynyt osaaminen voidaan tunnistaa, kuvata ja tunnustaa suhteessa ammatillisen koulutuksen osaamisvaatimuksiin. Ihmiselle itselleen tämä voi olla ensimmäinen konkreettinen osoitus siitä, että hänellä on jo osaamista, jota koulutusjärjestelmä ja työnantajat arvostavat.
Vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille opinnollistaminen voi toimia siltana työpajan, kuntoutuksen, koulutuksen ja työelämän välillä. Se mahdollistaa etenemisen askel kerrallaan ilman, että ihmisen täytyy ensin sitoutua kokonaiseen tutkintoon tai luopua kaikista muista tukitoimista. Lisäksi opinnallistaminen toimii hyvin reittinä ammatilliseen tutkintokoulutukseen.
Siltoja oppimisen ja työelämän välille
Opetus- ja kulttuuriministeriön tuore raportti Osuvampaa aikuiskoulutusta korostaa jatkuvaa oppimista, tutkinnon osista koostuvia osaamiskokonaisuuksia ja työmarkkina-aseman vahvistamista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026). Tärkeä kysymys ei kuitenkaan ole ainoastaan se, mitä opitaan. Yhtä tärkeää on kysyä, miten ja missä opitaan.
Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten kohdalla ratkaisevaa ei usein ole tutkinnon rakenne tai sisältö vaan oppimisympäristö. Oppiminen tapahtuu työssä, yhteisöissä, kuntoutuksessa ja arjen tilanteissa. Juuri näissä ympäristöissä syntyy osaamista, joka voi muodostaa perustan myöhemmälle kouluttautumiselle ja työllistymiselle.
Suomessa on tavoitteena nostaa osaamistasoa, joten katse kannattaa suunnata myös niihin ihmisiin, jotka eivät tällä hetkellä löydä paikkaansa koulutusjärjestelmässä. Tämän heterogeenisen joukon koulutus- ja työelämäpolut ovat moninaisia ja tuen tarpeet erilaisia. Kouluttautuminen voi vaatia enemmän aikaa, tukea ja uudenlaista yhteistyötä, mutta samalla vaikutukset osaamiseen, osallisuuteen ja työllistymiseen voivat olla merkittäviä.
Suomen osaamishaaste ei ratkea pelkästään lisäämällä koulutusta. Se ratkeaa rakentamalla siltoja moninaisten tukimuotojen, epämuodollisen oppimisen, opinnollistamisen, tutkintokoulutuksen ja työelämän välille.
Lähteet
Opetushallitus (2026). Oppimisen tuen uudistus vahvistaa opiskelijoiden oikeutta tukeen ammatillisessa koulutuksessa. 31.7.2026. Opetushallituksen uutinen
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2026). Osuvampaa aikuiskoulutusta: Ehdotuksia jatkuvan oppimisen kehittämiseksi ammatillisessa koulutuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:28. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-251-8
Ora, P. (2026). Ammatillisen koulutuksen asiantuntijan haastattelu 20.8.2026.
Eeva Salmi työskentelee erityisasiantuntijana yhteiskunnallisessa yrityksessä eli Silta-Valmennusyhdistyksessä sekä Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa.
Maija Schellhammer on sekä Silta-Valmennusyhdistyksen että Valo-Valmennusyhdistyksen kehittämisjohtaja. Koulutukseltaan hän on sosionomi YAMK ja ammatillinen opettaja. Maija toimii erityisasiantuntijana Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa erityisesti osatyökykyisten työllistymisen ja osaamisen kehittämisen kysymyksissä.