Usein kysyttyjä kysymyksiä

Mikä yhteiskunnallinen yritys? Kenellä sellainen on? Onko se hyväntekeväisyyttä? Voiko bisneksellä oikeasti parantaa maailmaa? Pyrimme tässä vastaamaan usein kysyttyihin kysymyksiin. Ellet löydä omaasi, ota yhteyttä ja kysy lisää!

Yleisiä kysymyksiäNeuvonta ja ohjausYrityksen perustaminenOsatyökykyisten työllistäminenSosiaaliset innovaatiot

Yleisiä kysymyksiä

Back to top

Yhteiskunnallinen yritys on yritys, jonka liiketoiminnan ensisijainen päämäärä on tehdä yhteiskunnallista hyvää. Yhteiskunnalliset yritykset ovat yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita ja ne käyttävät valtaosan voitoistaan niiden tavoitteen mukaisten päämäärien toteuttamiseen.

Yhteiskunnalliset yritykset ovat yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntijoita ja ratkaisijoita, ne ovat sitoutuneita kehittämään pitkäjänteisesti ympäröivää yhteiskuntaa ja asiakkaidensa hyvinvointia.

Yhteiskunnallinen yritys ei ole rajattu mihinkään yhtiömuotoon, se voi olla osakeyhtiön lisäksi esimerkiksi osuuskunta tai liiketoimintaa harjoittava säätiö tai yhdistys. 

Yhteiskunnallinen päämäärä voi olla mikä tahansa päämäärä, joka edistää hyvinvointia, ratkaisee yhteiskunnallisia ongelmia tai esimerkiksi parantaa ympäristön tilaa.

Yhteiskunnallinen yritys määrittelee yhteiskunnallisen päämääränsä itse. Se liittyy tyypillisesti ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen, vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien työllistämiseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa, maaseudun elinvoiman ylläpitämiseen ja ekologisiin kysymyksiin.

Oleellista on, että yrityksen ensisijainen päämäärä on joku muu kuin taloudellinen voitontavoittelu ja se on kirjattu yhtiöjärjestykseen. Yhteiskunnallista missiota toteuttaessaan nämä yritykset haluavat rakentaa liiketoiminnallaan parempaa Suomea ja jokaiselle hyvää elämää.

Millä tahansa alalla. Tyypillisimmin suomalaiset yhteiskunnalliset yritykset toimivat sosiaali- ja terveysalalla, koulutuksessa, hyvinvointipalveluissa ja kiertotaloudessa. Yhteiskunnallisia yrityksiä on perustettu esimerkiksi osatyökykyisten työllistämiseen ja paikallisyhteisöjen kehittämiseen.

Yhteiskunnallisten yritysten tavoitteena on toimia taloudellisesti kannattavasti, jotta ne pystyisivät tuottamaan omalla liiketoiminnallaan yhteiskuntaan entistä enemmän positiivisia vaikutuksia, esimerkiksi tuottamaan mahdollisimman hyvää palvelua entistä useammalle. Yhteiskunnallinen yritys käyttää aina valtaosan voitostaan yhteiskunnallisen päämääränsä toteuttamiseen ja skaalaamiseen.

Esimerkkejä yhteiskunnallisista yrityksistä:

Venner Oy on yhteiskunnallinen yritys, jonka päämääränä on edistää ravitsemuksellista tasa-arvoa ja auttaa vähävaraisia perheitä. Vennerin verkkokaupasta voi ostaa ruokabokseja vähävaraisille lapsiperheille – boksi sisältää ainekset ja reseptit ravitseviin kasvisaterioihin viikoksi. Boksin voi ostaa myös itselleen. Lisäksi tarjolla on online -reseptipankin kuukausitilaus. Yksityishenkilöiden lisäksi iso asiakasryhmä ovat yritykset. Venner käyttää vähintään puolet voitoistaan oman toimintansa kehittämiseen.

Aspa-säätiö omistaa 100 % tytäryhtiönsä Aspa Palvelut Oy:n. Säätiön yhteiskunnallinen päämäärä on edistää vammaisten ihmisten mahdollisuutta itsenäiseen ja toimivaan asumiseen. Aspa Palvelut Oy tuottaa asumispalvelut säätiön omistamiin asuntoihin. Osakeyhtiön voitto tuloutetaan säätiölle, joka käyttää niitä ostaakseen lisää asuntoja vammaisille ihmisille. Aspa Palvelut Oy toteuttaa yhteiskunnallista päämääräänsä myös suoraan omassa liiketoiminnassaan: palvelut tuotetaan laadusta tinkimättä, ihmistä kunnioittaen.

Eivät. Yhteiskunnallisen yrityksen erottaa muista yrityksistä sen ensisijainen päämäärä: liiketoimintaa ja voittoa tehdään ensisijaisesti jonkin yhteiskunnallisen päämäärän vuoksi. Tämä periaate on myös kirjattuna yrityksen yhtiöjärjestykseen, säätiön säädekirjaan tai osuuskunnan tai yhdistyksen sääntöihin.

Eivät. Yhteiskunnallinen yrittäminen on yksi tapa, ja myös muunlaista yritystoimintaa tarvitaan. Sidosryhmät, asiakkaat, sijoittajat ja henkilöstö arvostavat nykyään yhä enemmän vastuullisuutta ja yritystoimintaa, joka etsii liiketoiminnallaan ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ei välttämättä. Jos järjestöllä tai säätiöllä on liiketoimintaa, voidaan sitä kutsua yhteiskunnalliseksi yritykseksi.

Yhteiskunnallinen yritys ei rajoitu mihinkään toimialaan tai yhtiömuotoon.

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan erilaisia ongelmanratkaisutapoja. Yhteiskunnalliset yritykset uudistavat ja täydentävät hyvinvointivaltion palvelurakenteita ja toimivat inhimillisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Ne tuottavat palveluita tehokkaasti ja kehittävät uutta yhteistyössä muiden toimijoiden, esimerkiksi kuntien ja kaupunkien kanssa. Yhteiskunnalliset yritykset ratkaisevat myös työllistymisongelmaa. Ne työllistävät osatyökykyisiä henkilöitä ja ovat siten tärkeitä työhön integroijia. Yhteiskunnalliset yritykset tuottavat myös sosiaalisia innovaatioita.

Yhteiskunnallinen yritystoiminta on liiketoimintamalli, jonka ensisijainen tehtävä on jonkun yhteiskunnallisen tai ekologisen päämäärän edistäminen. Tämä päämäärä on kirjattu yhtiöjärjestykseen. Yhteiskuntavastuuta mikä tahansa yritys toteuttaa toiminnassaan, mutta sen ensisijainen tavoite on maksimoida taloudellista voittoa. Liiketoiminta voi toki perinteiselläkin yrityksellä perustua jonkun yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, asumisessa tai kiertotalouden ratkaisuissa. Mutta yhteiskunnallinen yritys on asettanut tämän haasteen ensisijaiseksi päämääräkseen ja käyttää suurimman osan ylijäämästään tai voitostaan tämän tavoitteen edistämiseen.

Yhteiskunnallinen Yritys -merkki on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä rekisteröity yhteisömerkki. Se viestii siitä, että yrityksen toiminnan ytimessä on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen ja että yritys tuottaa liiketoiminnallaan yhteiskunnallista hyvää  käyttämällä yli puolet voitostaan tämän tavoitteen edistämiseen.

Merkki on tarkoitettu suomalaiselle yritykselle, joka haluaa viestiä läpinäkyvästi siitä, että yritys ratkoo yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia ja toimii kestävän hyvinvoinnin rakentajana.

Puolueettomista asiantuntijoista koostuva toimikunta käsittelee hakemukset, joiden perusteella Suomalaisen Työn Liitto myöntää merkin. Merkki myönnetään pääsääntöisesti kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Merkin voi saada käyttöönsä yritys, joka on perustettu ratkomaan yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia. Yrityksen tarkoitus on siten tuottaa liiketoiminnallaan yhteiskunnallista hyvää ja suurin osa voitosta käytetään yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. Yrityksessä on sen yhteiskunnalliseen tehtävään liittyvä uudenlainen toimintatapa ja sen liiketoiminta on avointa ja hyvän hallintotavan mukaista. Yrityksen on määriteltävä yhteiskunnallinen tavoitteensa sekä voiton käyttötapansa
yhtiöjärjestyksessään, säännöissään tai muulla selvityksellä.

Yhteiskunnallinen Yritys -merkki on perustettu siksi, että se auttaa tunnistamaan yhteiskunnalliset yritykset. Sen avulla halutaan nostaa yhteiskunnallisen yritystoiminnan tunnettuutta ja arvostusta. Merkki lanseerattiin vuonna 2011.

Mallia merkin kriteereihin otettiin mm. Isosta Britanniasta, missä yhteiskunnallisella yrittämiselle on pitkät perinteet. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) perustama työryhmä (2009–2010) päätyi siihen, että merkki on hyvä tuoda Suomeen ja sen tavoitteena oli luoda uudistumista ja innovatiivisuutta tämän liiketoimintamallin muodossa julkisesti rahoitettuihin palveluihin.

Neuvontaa ja ohjausta koskevia kysymyksiä

Back to top

Neuvonta- ja ohjauspalvelumme ovat auki. Saat asiantuntijoiltamme keskusteluapua ja sparrausta idean testaamiseen. Käsittelemme yhteydenotot päivittäin ja vastaamme kolmen arkipäivän sisällä. Ota yhteyttä ja sovitaan tämän jälkeen tunnin palaveri.

Liiketoimintaidean sparrauksen lisäksi autamme yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintasuunnitelman teossa, yhteiskunnallisen hyödyn määrittelyssä, vaikuttavuusmallien rakentamisessa ja rahoituskysymyksissä. Olemme tukena, kun olet kuvaamassa yrityksen ideaa paikallisille neuvontaorganisaatioille, kuten työllisyys-, tai yrittäjyyspalveluille.

Yrityksen perustamista ja käynnistämistä koskevat kysymykset

Back to top

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä ja osuuskunnan säännöissä määrätään toiminnan tarkoitus ja toimiala. Tässä yhteydessä on mahdollista mainita yrityksen toimivan yhteiskunnallisena yrityksenä, mutta olennaisinta on kirjata yrityksen yhteiskunnallinen toiminnan tarkoitus ja miten yritys tätä toteuttaa. Yhteiskunnallisen yrityksen toinen keskeinen erityispiirre on se, että sen tulee käyttää suurin osa voitostaan tai ylijäämästään yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen. Tämä on varminta kirjata yhtiöjärjestykseen ja sääntöihin voiton- tai ylijäämänjakoa koskevaan kohtaan.

Yhteiskunnallinen yritys voi halutessaan hakea Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä.
Hakuvaiheessa kannattaa tutustua sen ehtoihin yhtiöjärjestystä tai sääntöjä laadittaessa. Merkillä voi tuoda sidosryhmätyössä, markkinoinnissa ja julkisiin hankintakilpailutuksiin osallistuessa esille yrityksen yhteiskunnallista luonnetta. Merkki on haettavissa Suomalaisen Työn Liitolta.

Yritysmuodon valinnassa tulee huomioida etenkin yrityksen omistuspohjaan ja rahoitukseen liittyvät seikat. Näitä ovat mm. perustajien ja tulevien omistajien määrä, vaihtuvuus ja erilaiset roolit suhteessa yritykseen. Pääomarakenteen ja tarvittavan rahoituksen kannalta on syytä selvittää tarkemmin, onko yritysmuodolla merkitystä mm. lainojen vakuusjärjestelyissä.

Osatyökykyisten työllistämiseen liittyviä kysymyksiä

Back to top

Osatyökykyisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on käytössä osa työkyvystään ja halu kyvyn käyttämiseen. Osatyökykyisyys voi johtua esimerkiksi sairaudesta, vammasta tai elämänkriisistä. Myös pitkäaikaistyöttömyys voi aiheuttaa osatyökykyisyyttä. Osatyökykyisyys voi olla tilapäistä tai pysyvää – jokaisen työkyky vaihtelee elämän aikana.

Osatyökykyisyys -termin rinnalla terminä on alettu käyttää termiä täsmätyökykyisyys. Tuolloin näkökulma on itse työssä: työkyky riippuu aina työstä ja sen vaatimuksista. Kun työtehtävä on henkilön osaamisen ja työkyvyn mukaisesti määritelty, onkin osatyökykyinen henkilö täystyökyinen kyseisessä tehtävässä. Tämä termi tuo myös näkyväksi sen, että “osatyökykyinen” ei suinkaan aina tee osapäivätyötä tai työskentele osatehoisesti vaan hän voi tehdä täyttä työpäivää ja täyttä työtä.

Työhön integroiva yhteiskunnallinen yritys eroaa muista yhteiskunnallisista yrityksistä siten, että sen tavoite on työllistää osatyökykyisiä henkilöitä ja/tai edistää osatyökykyisten henkilöiden työllisyyttä. Tavoitteena on pitkäaikainen työllistäminen, mikä edellyttää sitä, että työhön integroidaan työllistymistä edistäviä elementtejä kuten osaamisen tai muuta työvalmiuksien kehittämistä. Työhön integrointi tukee yhteiskuntaan integroitumista ja osallisuutta. Työhön integrointi ei ole toimialariippuvaista vaan yrityksen toimiala voi olla mikä vain.

Osatyökykyisten työllistämistä voi yritystoiminnassa lähestyä ainakin kolmella tavalla:

  1. Yritys palkkaa osatyökykyisiä oman liiketoiminnan toteuttamiseen.
  2. Yritys voi auttaa osatyökykyisiä henkilöitä työllistymään eli tukee heidän osaamisen lisäämistä ja parantaa työelämävalmiuksia. Yritys tuottaa työllistämispalveluita ja tavoitteena on, että osatyökykyinen henkilö siirtyy seuraavaan työpaikkaan.
  3. Edellämainittujen yhdistämisessä on kyse ns. työhön integroivasta yhteiskunnallisesta yrityksestä. Esimerkiksi monet Kierrätyskeskukset toimivat näin: osatyökykyiset henkilöt työskentelevät yrityksen liiketoiminnassa, mutta samalla heitä valmennetaan kohti uutta työpaikkaa.

Mieti mikä näistä lähestymistavoista on lähinnä ideaasi. Liiketoimintaideaa ja taloutta suunnitellessa selvitä yrityksellesi mahdolliset työllistämiseen liittyvät tuet. Huomioi esimerkiksi, että yhdistys- tai säätiömuotoinen toimija voi saada 100% palkkatukea tiettyyn palkkakattoon saakka, yritysmuotoisella tuen määrä on 30–50 %.

Osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamisesta on paljon hyviä kokemuksia. Pitkään työtä etsineillä on usein kova motivaatio ja halu päästä työelämään. Osatyökykyisen työntekijän palkkaukseen ja työtehtävien muokkaamiseen on mahdollista saada taloudellista tukea. Esimerkiksi työkokeilun ja työhön valmentajan tai työkykykoordinaattorin tuella rekrytointiriski on pienempi.

Palkatessa osatyökykyistä kannattaa selvittää tarjoaako kuntasi työllistämispalkkioita. Usein osatyökykyiset saavat myös toimeentuloaan muualta, joten he voivat, ja usein haluavat työskennellä joustavasti, esimerkiksi osa-aikaisesti. Osassa yrityksissä on usein myös tarvetta kausittaiselle työvoimalle, joten esimerkiksi tällöin kannattaa huomioida myös osatyökykyisten mahdollisuudet tarjota omaa työpanostaan.

Osatyökykyisen palkkaamalla yritys voi kantaa omaa yhteiskuntavastuutaan ja työpaikasta tulee monimuotoisempi. Monimuotoisuus edistää parhaimmillaan koko työyhteisön ratkaisukykyä ja tukee kaikkia työntekijöitä työyhteisössä. Työyhteisön erilaisuus on voimavara ja kilpailuetu.

Osatyökykyisen henkilön rekrytoimiseen on tarjolla erilaisia tukia ja apukeinoja niin työnhakijalle kuin työnantajallekin. Niiden tavoitteena on madaltaa kynnystä palkkaukseen ja tukea onnistunutta, taloudellisesti kannattavaa rekrytointia niin työllistyvän, työnantajan kuin työyhteisönkin näkökulmasta. Rahallisia tukia ovat: palkkatuki, työolosuhteiden järjestelytuki ja kuntien työllistämispalkkiot. Yrityksille hyödynnettäviä välineitä ovat myös työkokeilu ja oppisopimuskoulutus.

Hyvä tietää:

  1. Tuet ovat yleensä harkinnanvaraisia ja ne katsotaan työnantajalle tuloksi.
  2. TE-toimistot pystyvät parhaiten opastamaan tukiin liittyvissä asioissa. Ota yhteys oman alueesi TE-toimen yrityspalveluihin tai työkykykoordinaattoriin.
  3. Tukimuodot ja niihin liittyvät ohjeet muuttuvat, ajantasaiset tukimahdollisuudet kannattaa selvittää aina ennen työntekijän palkkaamista.

Yritys voi saada tukea osatyökykyisen työllistämiseen Te-toimen työhönvalmentajilta ja työkykykoordinaattoreilta.

Työhönvalmentaja/työkykykoordinaattori tukee työnantajaa ja työntekijää työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Hän etsii ratkaisuja, jos työtehtäviin tai työoloihin tarvitaan mukautuksia. Tuki voi olla muun muassa:

  • Rekrytoinnin ja perehdytyksen tuki 
  • Neuvonta tukien hakemisessa
  • Yksilöllisten ratkaisujen ja työtehtävien mukauttamisen tuki 
  • Tarjoaa työyhteisölle tukea uuden työntekijän tullessa mukaan

Apua voi saada myös paikallisista hankkeista, joista järjestävät esimerkiksi järjestöt ja oppilaitokset.

Löydät osatyökykyisiä työnhakijoita ottamalla yhteyttä paikalliseen TE-toimistoon sekä oman kuntasi työllisyyspalveluiden kautta. Osatyökykyisiä työntekijöitä on mahdollista löytää myös paikallisten järjestöjen ja oppilaitosten hankkeiden kautta.

Voit myös työnantajana ilmoittaa TE-toimeen ja/tai työeläkeyhtiöille, että yritykselläsi on tarjolla tehtäviä osatyökykyisille.

Hankkeet etsivät usein yrityksiä yhteistyökumppaneiksi, yritys voi ilmoittaa halukkuuden yhteistyöhön myös mm. työpaikkailmoituksissaan, verkkosivuillaan tai sosiaalisessa mediassa.

Palkkatuki ei sinänsä vaikuta työtehtäviin, jos koulutustaso ja työkokemus ovat riittävät kyseisiin palveluihin. Palkkatukea haettaessa tulee kuitenkin ilmoittaa, käytetäänkö henkilöstöä elinkeinotoiminnassa. Jos tätä ei ilmoita, henkilöä ei voi käyttää kilpailutetussa palveluntuotannossa. Palkkatuen ehdot myös riippuvat siitä onko työnantaja yritys- vai yhdistysmuotoinen.

Kilpailutuksissa voidaan käyttää hankintakriteerinä työllistämistä. Työllistämisehdossa voi olla esimerkiksi edellytyksenä, että työntekijöistä tietty prosenttimäärä tai henkilöstökuluista tietty euromäärä kuuluu vaikeasti työllistyvien ryhmään. Käytännössä tätä voi toteuttaa palkkaamalla henkilöitä töihin yritykseen esim. palkkatuella.

Jos toimija on yhdistys ja saa 100% palkkatukea, työllistetty voi työskennellä vain yhdistyksen yleishyödyllisissä tehtävissä.

Palkkatuki on yritykselle DeMinimis tukea, joka voi olla korkeintaan 200 000 € kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana. Maantiekuljetusten alalla toimivalle yritykselle de minimis -tuki voi olla enintään 100 000 euroa kuluvan ja kahden edellisen verovuoden aikana. Mukaan otetaan aina kunakin vuonna myönnetty tuki eli ajankohta, kun yritykselle on annettu laillinen oikeus tukeen. Sillä ei ole merkitystä, milloin tukea on haettu tai milloin se on maksettu.

De minimis -tuki on yrityksille myönnettävää julkista tukea. Tuki voi olla rahoitusta tai muuta etuutta, esimerkiksi verohelpotus, korkotuki, osin tai kokonaan ilmainen koulutus tai muu palvelu, joka tarjotaan rajatulle yritysjoukolle.

EU on katsonut, että tuki on määrältään niin pieni, ettei se vääristä kilpailua tai vaikuta vahingollisesti EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämän vuoksi tuki on nimeltään ”vähämerkityksinen tuki eli de minimis”.

Yhteiskunnan tuet eivät voi koskaan olla päällekkäisiä ja jos palkkatuettu henkilö työskentelee esimerkiksi avustus- tai hanketoiminnassa, palkkatuki tulee merkitä hankkeelle tuloksi.

TE-toimiston työhönvalmentaja tukee työnantajaa sekä työntekijää. Työhönvalmentaja voi auttaa ennen työsuhteen solmimista tai työsuhteen alussa työnantajaa tukien hakemisessa.

Myös työllistymistä tukevista hankkeista saa usein apua näihin asioihin. Hankkeita toteutetaan laajasti mm. säätiöissä, järjestöissä ja oppilaitoksissa.

Työkykykoordinaattoreilta voi myös saada tukea. Heitä toimii järjestöissä, säätiöissä sekä TE-toimistoissa.

Osatyökykyisellä henkilöllä voi olla oikeus opiskella oppisopimuksella palkkatuella tai joissain tilanteissa työeläkeyhtiöt maksavat palkan uudelleenkouluttamisen ajalta.

Te-toimen kautta voi myös suorittaa lupakorttikoulutuksia maksuttomana työvoimakoulutuksena, jos henkilöllä on tiedossa työpaikka tai työkokeilupaikka. Te-toimi ei kuitenkaan maksa koulutuksia työsuhteen aikana.

Pätevyyden hankkimiseen oppisopimuskoulutus on hyvä vaihtoehto kaikilla työntekijöillä. Oppisopimuskoulutuksella voi suorittaa koko ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osia.

Työnantaja voi tehdä opiskelijan kanssa myös koulutussopimuksen, jossa opiskelija hankkii osaamista työpaikalla. Opiskelija ei ole työsuhteessa eikä hänelle makseta palkkaa.

Osa korkeakoulututkinnoista on tarkoitettu työn ohessa suoritettavaksi. Korkeakouluissa on myös ns. opintopolku, jolloin avoimen opintoja tietyn määrän suorittamalla voi päästä opiskelijaksi.

Opintojen yksilölliseen etenemiseen opiskelija saa tukea oppilaitoksesta.

Työnantajalla voi olla oikeus saada työolosuhteiden järjestelytukea, jos työntekijä tarvitsee työympäristön muutoksia suoriutuakseen tehtävistään työpaikalla. Työolosuhteiden järjestelytuella voi hankkia esimerkiksi työvälineitä tai tehdä työpaikalla tarvittavia muutoksia. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan myöntää myös korvaamaan toisen työntekijän antamaa apua.

Tuki on enimmillään 4 000 euroa työntekijää kohden. Toisen työntekijän antamaa apua TE-toimisto voi myöntää enintään 20 tuntia kuukaudessa enintään 18 kuukauden ajan. Tukea maksetaan toteutuneiden tuntien perusteella 20 euroa tunnilta.

 

Lähiesihenkilön ja työyhteisön valmistelu uuden työntekijän vastaanottamiseen on tärkeää. Olipa osatyökykyisyyden syy mikä tahansa, tulija voi olla aloitustilanteessa epävarma omista kyvyistään. Joidenkin työntekijöiden kokemus työelämästä voi olla myös vähäistä. Työyhteisön vastaanottokyky onkin siksi oleellinen. Työyhteisössä on hyvä käydä läpi uuden työntekijän työtehtäviä ja vastuita töiden organisoimisen näkökulmasta ja epäselvyyksien välttämiseksi. On tärkeää huomioida, että osatyökykyisellä on kuitenkin oikeus määritellä itse missä määrin hän haluaa kertoa työkykyään rajoittavista tekijöistä työyhteisölle (yksityisyyden suoja).

Perehdyttäminen työtehtäviin on tärkeä osa työntekijän työn aloittamista ja työtehtävien sisäistämistä. Osatyökykyisen henkilön rekrytoinnin esteenä on toisinaan ollut esihenkilöiden pelko siitä, että perehdyttäminen vie liikaa heidän voimavarojaan ja aikaa. Perehdytysvastuuta voi kuitenkin jakaa esim. esihenkilön lisäksi työyhteisön muiden jäsenten kesken. On tärkeää huomioida se, että esihenkilöiltä vaaditaan perehdyttämisen lisäksi joustavuutta ja kykyä tunnistaa myös ulkopuolisen avun tarvetta, jota esimerkiksi työterveyshuolto tarjoaa työkyvyn tukemiseen.

On tärkeää, että työryhmissä tai muissa työpaikalla käytössä olevissa toimintatavoissa tunnistetaan työkyvyn tukemisen tarpeet. Tässä hyvä käytänne on kysyä osatyökykyiseltä henkilöltä itseltään neuvoja esimerkiksi siihen millaiset kokouskäytänteet olisivat toimivia.

Työpaikkojen työkyvyn ja työhyvinvoinnin tuen periaatteet ovat keskeisiä myös osa- tai täsmätyökykyisten työssä jatkamisen kannalta. Yt-lain muutoksen myötä työpaikoille tulee jatkuva kehittämissuunnitelma, jossa on tärkeää huomioida myös osa- ja täsmätyökykyisyyteen liittyvät asiat.

Ihmisen työkyky voi heilahdella ja muuttua elämän eri vaiheissa. Osatyökykyisyys voi olla luonteeltaan myös hetkellinen ja ohimenevä tila. Osatyökykyisen henkilön työkyky siis riippuu työstä ja sen vaatimuksista. Työnteko onnistuu, kun työtehtävä ja työkyky ovat tasapainossa. Henkilö saattaa olla toisiin tehtäviin täysin työkykyinen mutta joihinkin tehtäviin hän saattaa tarvita mahdollisesti työnantajalta tukea. Keskeinen tukitoimi on työn muokkaus. Jos tämä ei onnistu, voidaan aloittaa yhteistyö työterveyden kanssa.

Työtehtävien ja työprosessien muutokset ja mukauttaminen henkilön työkyvyn mukaan auttavat jaksamaan työssä eri elämänvaiheissa. Työntekijän työsuhteen pysyvyyttä voi parantaa oikein valittu ja mitoitettu työ, työtehtävien ja -ympäristön muokkaus sekä riittävä osaaminen ja koulutus.

Ympäristöä muuttamalla voidaan usein parantaa työntekijän oppimista ja toimintakykyä. Erilaiset työjärjestelyt voivat olla tehokkaita ja kustannuksiltaan edullisia. Suositeltavia ovat esimerkiksi rauhallinen työtila keskittymistä vaativiin tehtäviin, mahdollisuus keskittyä yhteen työtehtävään kerrallaan tai työtoverilta saatava apu tiettyyn työtehtävään. Työtehtäviä voidaan myös organisoida uudelleen työpaikan sisällä tai sopeuttaa työaikoja ja työnteon muotoja. Työnjakoon voidaan tehdä myös muutoksia yhteistyössä työnantajan ja koko työyhteisön kanssa.

Työhönvalmennus

Työhönvalmentajat etsivät ja räätälöivät työntekijälle sopivia työpaikkoja ja työtehtäviä sekä tukevat työnantajaa työntekijän perehdytyksessä ja erilaisten tukien hakemisessa. Työhönvalmentajat ovat työelämän, kuntoutuksen, palvelujärjestelmän ja asiakastyön ammattilaisia. (www.tyohonvalmentaja.fi)

Työkykykoordinaattori

Työkykykoordinaattori on työelämän, työ- ja toimintakyvyn, palvelujärjestelmän ja asiakastyön ammattilainen. Hän on perehtynyt työkyvyn säilymistä edistävään keinovalikoimaan ja keinojen yhdistelmiin, olipa kyse tuki- ja liikuntaelinvaivoista, mielenterveysongelmista tai muusta työkykyä uhkaavasta syystä. Koordinaattori myös vahvistaa ja pitää yllä työntekijän motivaatiota ja omatoimisuutta. Hän voi toimia esimerkiksi yrityksen henkilöstöpuolella tai työterveyshuollossa.

Palkkatuki

Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, jonka TE-toimisto voi myöntää työnantajalle palkkauskustannuksiin. Palkkatuetun työn tarkoituksena on parantaa työttömän työnhakijan ammatillista osaamista ja edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille.

Palkkatuen edellytyksenä on, että työnhakijalla on puutteita työtehtävään liittyvässä ammatillisessa osaamisessa tai tehtävissä selviytymiseen vaikuttava vamma tai sairaus. Palkkatukea voidaan myöntää toistaiseksi voimassa oleviin, määräaikaisiin, kokoaikaisiin kuin osa-aikaisiin työsuhteisiin. Palkkatukea voidaan myöntää myös oppisopimuskoulutukseen.

Palkkatukijakson pituus riippuu palkattavasta henkilön työttömyyden kestosta, vamman tai sairauden vaikutuksesta työsuoritukseen sekä työnantajasta. Osatyökykyiselle on mahdollista saada useampi palkkatukijakso

Yritysmuotoiset toimijat: Palkkauskustannuksista voidaan korvata 30–50 prosenttia 6–24 kuukauden ajalta. Palkkatuen enimmäismäärä yritykselle on 1400 €/kk, jonka lisäksi maksetaan enintään palkkatukipäätöksen mukainen prosenttiosuus lomarahasta.

Yhdistykset, säätiöt, ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat: Palkkatukea voi saada 100 prosenttia palkkauskustannuksista, aina 65 % työaikaan saakka. Enimmäismäärä on 1800 €/kk.

Palkkatuki on harkinnanvarainen tuki, jota TE-toimisto voi myöntää käytettävissään olevien määrärahojen puitteissa.

Työntekijän näkökulmasta kyseessä on normaali työsuhde, josta työnantajan on maksettava normaali työehtosopimuksen mukainen palkka. Työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksen ehtoja sovelletaan palkkatuettuettuun työhön samalla tavalla kuin työsuhteisiin ylipäätään. Palkkatukea ei myönnetä, jos tuettava työsuhde on alkanut jo ennen tuen myöntämistä.

Toimi näin:

  • Työntekijä selvittää oman mahdollisuutensa palkkatukeen ja palkkatukiprosenttinsa TE- toimesta
  • Työnantaja hakee palkkatukea vähintään kaksi viikkoa ennen työsuhteen alkamista TE-toimesta yrityksen ja työnantajan Oma asiointi -palvelussa.
  • Kun täytät palkkatukihakemusta, sinun täytyy tietää, onko rekrytoitava henkilö asiakkaana TE-toimistossa vai kuntakokeilussa. Työnhakija tai työnantaja saavat tästä tiedon ottamalla yhteyttä TE-toimeen. Haet palkkatukea tämän tiedon perusteella joko TE-toimistosta tai rekrytoitavan henkilön kotikunnasta. Jos henkilö on kuntakokeilun asiakas, yrityksen täytyy ilmoittaa hakemukseen, mikä on työntekijän kotikunta.
  • Työsuhde palkkatukityössä ei voi alkaa ennen palkkatukipäätöstä
  • Palkkatukihakemuksessa yrityksen pitää vastata vähintään toiseen alla olevista kohdista:
    • Miten henkilön ammatillisen osaamisen puutteet vaikuttavat työtehtävässä ja miten työ parantaa henkilön ammatillista osaamista ja mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille?
    • Miten henkilön vamma tai sairaus alentaa tuottavuutta työtehtävässä?

Huom. Palkkatukeen liittyvät ohjeet tulevat muuttumaan. Palkkatukiuudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022 ja uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alusta.

Työolosuhteiden järjestelytuki

Työolosuhteiden järjestelytuen tarkoituksena on tukea työnantajaa, jos työhön palkattavan tai työssä olevan henkilön vamma tai sairaus edellyttää työvälineiden hankkimista tai työpaikalla tehtäviä muutoksia. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan myöntää myös korvaamaan toisen työntekijän antamaa apua.

Tuki on enimmillään 4 000 euroa työntekijää kohden. Toisen työntekijän antamaa apua TE-toimisto voi myöntää enintään 20 tuntia kuukaudessa enintään 18 kuukauden ajan. Tukea maksetaan toteutuneiden tuntien perusteella 20 euroa tunnilta.

Työolosuhteiden järjestely tuki on harkinnanvaraista. TE-toimisto arvioi vammasta tai sairaudesta aiheutuvan haitan perusteella työolosuhteiden järjestelytuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuuden. Arvioinnissa otetaan huomioon myös työnantajan taloudellinen asema. Hankinnasta tai muutostöistä aiheutuvia kustannuksia on pidettävä työnantajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen merkittävinä. Työnantajan on toimitettava TE-toimistolle riittävät selvitykset järjestelytuen tarpeen arvioimiseksi.

Osatyökykyinen työntekijä voi myös saada maksutta työssä tarvitsemiaan apuvälineitä Kelan, terveydenhuollon tai työeläkeyhtiön kautta. Työmatkojen kulkemiseen työntekijällä on mahdollisuus saada vammaispalvelulain perusteella tukea omasta kunnasta.

Työn muokkaus voi tarkoittaa myös Kelan tulkkipalvelua, jolloin kuulo- ja puhevammainen työntekijä voi saada viittomakielen tulkkausta työhönsä. Siitä ei aiheudu kustannuksia työnantajalle.

Toimi näin:

  • Keskustelkaa avoimesti työntekijän kanssa apuvälineistä. Osatyökykyinen henkilö yleisesti tietää itse, mitä apuvälineitä hän tarvitsee.
  • Tukea haetaan siltä TE-toimistolta, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat. Tukea haetaan työ- ja elinkeinoministeriön lomakkeella TEM6.85 Hakemus työolosuhteiden järjestelytuesta.
  • Jos tukea haetaan muutostöihin tai työvälineiden/kalusteiden hankkimiseen, tukea on haettava kuukauden kuluessa muutostyön tekemisestä tai työvälineen/kalusteen hankinnasta.
  • Toisen työntekijän antamaan apuun myönnettävä työolosuhteiden järjestelytuki maksetaan kuukausittain jälkikäteen toteutuneiden tuntien perusteella. Maksatushakemus toisen työntekijän antamasta avusta on toimitettava kahden kuukauden kuluessa maksatusjakson päättymisestä.

 Lisätietoa:

TE-palvelut: Työolosuhteiden järjestelytuki

Työkokeilu

Työkokeilu on yritykselle helppo ja kuluton keino selvittää, soveltuuko valittu henkilö tiettyyn työtehtävään. Työkokeilua järjestävät mm. TE-toimisto, Kela ja työeläkelaitokset. Työkokeilu ei ole työsuhde eikä siitä aiheudu järjestäjälle kustannuksia. Työkokeilun aikana henkilö saa samaa etuutta kuin työttömänä.

Työkokeilun pituus yhdessä yrityksessä on enintään 6 kuukautta. Työkokeilun päivittäinen ja viikoittainen työaika voi vaihdella henkilön tilanteesta riippuen. Viikoittaisia työpäiviä voi olla 1-5 päivää ja päivittäinen työaika voi olla 4-8 tuntia. Jos kokeiltavissa tehtävissä tehdään tyypillisesti vuoro- tai viikonlopputyötä, voi työaika ajoittua myös näiden aikoihin. Työkokeilun kesto, tavoitteet ja työtehtävät sovitaan yhdessä yrityksen, työkokeilijan ja työkokeilun järjestäjän kanssa ja sen pohjalta tehdään kirjallinen työkokeilusopimus. Työkokeilusopimusta ei tarvitse tehdä koko 6 kuukauden ajaksi, vaan työkokeilu voidaan aloitta lyhyemmällä jaksolla kuten 1-3 kuukautta. Työaikaa voidaan lisätä ja muokata työkokeilun aikana.

Koska työkokeilu ei ole työsuhde, sen ajalta ei makseta palkkaa, eikä se kerrytä vuosilomapäiviä tai eläkettä. Työkokeiluun osallistuva ei ole myöskään työterveyshuollon piirissä. Työkokeilun järjestäjä vastaa työkokeiluun osallistuvan henkilön vakuutuksista. TE- toimisto voi purkaa työkokeilusopimuksen esimerkiksi luvattomien poissaolojen takia. Työkokeiluun osallistuva henkilö itse voi milloin tahansa keskeyttää työkokeilun. Työtehtävien opetteluun voidaan joissakin tilanteissa käyttää työkykykoordinaattorin tai työvalmentajan tukea.

TE-toimisto ohjaa ja valvoo kokeilua ja arvioi myös, voiko työkokeilusta koitua työnantajalle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua. Kilpailun vääristyminen estää työkokeilun järjestämisen.

Toimi näin:

  • Yritys ja työntekijä tekevät yhdessä kirjallisen työkokeilusopimuksen
  • Työkokeilija selvittää oikeutensa työkokeiluun TE-toimesta
  • Työkokeilija selvittää tehdäänkö työkokeilusopimus TE-toimen vai kuntakokeilun sopimuspohjaan. Jos alueesi kuuluu kuntakokeiluun, tulee työntekijän selvittää, tehdäänkö työkokeilusopimus TE-toimen vai kuntakokeilun sopimuspohjaan.
  • Työkokeilusopimus lähetetään TE-toimeen viimeistään kaksi viikkoa ennen työkokeilun alkamista.
  • Varmista, että työkokeilusopimuksen allekirjoittaa nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö

Lisätietoa:

TE-palvelut: Tarjoa työkokeilumahdollisuus

Oppisopimus

Tiedätkö hyvän tyypin, jonka haluaisit palkata mutta jolla ei ole vielä täyttä osaamista tehtävään? Voit kouluttaa yritykseesi osaavaa työvoimaa oppisopimuksella. Oppisopimus on työnantajan ja opiskelijan välinen määräaikainen työsopimus, jossa opiskelija saa palkkaa työsuhteen ajalta. Työnantajalle ei tule oppisopimusopiskelijan rekrytoinnista ja kouluttamisesta muita suoria kustannuksia kuin palkka sivukuluineen. Oppisopimukseen voi hakea myös työntekijälle palkkatukea. Työtunteja yrityksen tulee tarjota vähintään 25 viikossa.

Työnantajalle voidaan oppisopimuksen ajalta maksaa koulutuskorvausta työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamisesta. Koulutuskorvausten suuruus vaihtelee riippuen oppisopimuskoulutuksen sisällöstä ja suoritettavasta tutkinnosta. Se on 0–200 euroa kuukaudessa opiskelijaa kohden.

Vaihtoehtona voi olla myös tuettu oppisopimuskoulutus. Tuettu oppisopimus on oppisopimuskoulutusta, johon on yhdistetty opiskelijan tarvitsema tuki, esimerkiksi työhönvalmennus. Tuen tarve voi liittyä opintojen suunnitteluun, oppimisen haasteisiin, sosiaalisiin taitoihin tai elämänhallintaan. Tuella varmistetaan ennakoivasti, että oppisopimuksen tavoitteet saavutetaan. Myös tuettuun oppisopimukseen voi saada palkkatukea.

Hyvä tietää:

  • Oppisopimusasioissa kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon.
  • Tukien määrä on aina yksilöllinen ja tapauskohtainen, päätökseen vaikuttavat mm. työnhakijan tausta, palkkaavan yrityksen taloudellinen tilanne sekä valtion ja kuntien tukiin kohdistetut määrärahat.

Toimi näin:

  • Yritys ja/tai työntekijä ottaa yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon
  • Työntekijä selvittää oikeuden palkkatukeen
  • Palkkatukea tulee hakea vähintään kahta viikkoa ennen oppisopimuskoulutuksen alkamista
  • Työsopimus eikä oppisopimus saa alkaa ennen myönteistä palkkatukipäätöstä

Lisätietoa: www.oppisopimus.fi

Tuettu oppisopimus

Tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat enemmän tukea opintoihinsa kuin työpaikkaohjaaja tai oppilaitoksen opettaja voivat normaalisti antaa. Tukea antaa työhönvalmentaja yhdessä työpaikan ja opiskelijan kanssa sovitulla tavalla. (www.tuettuoppisopimus.fi) 

Osasairauspäiväraha

Työntekijä voi palata työhön ensin osa-aikaisesti osasairauspäivärahan turvin. Järjestely on vapaaehtoinen eli siihen tarvitaan sekä työnantajan että työtekijän suostumus. Työterveyslääkäri varmistaa, ettei osa-aikainen työskentely vaaranna työntekijän terveyttä tai toipumista. (www.kela.fi) 

Osatyökyvyttömyyseläke

Jos työntekijän työkyky on heikentynyt sairauden takia, hän voi hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Työntekijä voi siirtyä eläkkeelle suoraan työstä, mutta yleensä sen myöntäminen edellyttää sairauspoissaoloja. Myös täysi työkyvyttömyyseläke voidaan muuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeeksi. Määräajaksi myönnettävä osatyökyvyttömyyseläke on nimeltään osakuntoutustuki. Työeläke kertyy tehdyn työn ja yrittäjätoiminnan perusteella. (www.tyoelake.fi) 

Työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättäminen

Henkilö voi tehdä satunnaisesti tai pidempiaikaisesti työtä myös työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla sitä menettämättä. Kun ansiot ylittävät tietyn rajan, työntekijän kannattaa pyytää eläkkeen tarkistamista osatyökyvyttömyyseläkkeeksi tai jättää eläke lepäämään, jolloin ansaintarajoja ei ole. Myös osatyökyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään. (www.tyoelake.fi) 

Edelleensijoittaminen

Edelleensijoittaminen on palkkatuella työllistetyn työntekijän siirtämistä toisen työnantajan eli käyttäjäyrityksen käyttöön. Palkkatuen saava varsinainen työnantaja ja työn järjestävä käyttäjäyritys voivat vapaasti sopia työntekijän edelleen sijoittamisesta. Edelleen sijoittamista edeltää palkkatukityö varsinaisen työnantajan palveluksessa (enintään 6 kk). Palkkatukityö  ja edelleensijoittaminen voivat olla yhteiskestoltaan enintään 12 kk. Edelleensijoittaminen edellyttää aina työntekijän suostumusta sekä työ- ja elinkeinotoimiston päätöstä ennen sijoituksen alkamista. Osa työnantajan oikeuksista ja velvollisuuksista säilyy aina varsinaisella työnantajalla. 

Opinnollistaminen

Opinnollistaminen tarkoittaa jo olemassa olevan osaamisen näkyväksi tekemistä. Työntekijöiden, joilla on työkokemuksen kautta hankittua ammatillista osaamista mutta tutkintotodistus puuttuu, on mahdollista hankkia tutkintotodistus työkokeilussa, työpajalla tai muussa työympäristössä. Kaikissa tutkinnoissa ja tutkinnon osissa on määritelty ammattitaitovaatimukset, joiden mukaisesti osaamista voi kasvattaa työtä tehden. Lopuksi osaaminen osoitetaan näytöllä, joka toteutetaan yhteistyössä ammattioppilaitoksen kanssa. Opinnollistamisen onnistuminen edellyttää työpaikkaohjaajaa, joka tuntee tutkinnon sisällön ja ammattitaitovaatimukset sekä yhteistyösuhteen soveltuvan ammattioppilaitoksen kanssa. 

Osaamisen tunnistaminen

Osaamisen tunnistaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen selvitetään. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on tunnistaa opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen opiskelijan esittämien asiakirjojen ja muiden selvitysten perusteella, joita voivat olla esimerkiksi tutkintotodistukset, työtodistukset, osaamiskartoitukset, haastattelut tai muut menetelmät. 

Jatkuva oppiminen

Jatkuvalla oppimisella vastataan työelämän muutoksista aiheutuviin osaamistarpeisiin. Osaamista kehittämällä tuetaan mielekkäitä työuria, hyvää työllisyyskehitystä, julkisen talouden tasapainoa sekä yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta. Jatkuvaan oppimiseen kuuluu myös non-formaali ja informaali oppiminen, jota voi tapahtua virallisten koulutusten ja tutkintojen suorittamisen ulkopuolella, esimerkiksi harrastuksissa, vapaa-ajalla jne.  

Järjestöt tukena

Järjestöt, yhdistykset ja muut kolmannen sektorin toimijat tarjoavat monenlaista jäsentensä jaksamista ja osallistumista edistävää tukea. Se voi olla esimerkiksi neuvontaa, vertaistukea tai esimerkiksi työ- ja toimintakykyä vahvistavaa toimintaa. Keinoja osatyökykyisten tukemiseksi kehitetään myös erilaisissa hankkeissa ympäri Suomea.

Kunnan työllistämispalkkio

Joissakin kunnissa on mahdollista saada rekrytointipalkkiota ja/tai rekrytointi- tai yrityslisää, jotka ovat harkinnanvaraisia, määrärahasidonnaisia palkkioita yrityksille siitä, että yritys työllistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan henkilön.

Lisätietoa oman kuntasi TE-toimen sivuilta.

TE-palvelut: Paikalliset TE-palvelut

Koulutussopimus

  • Koulutussopimus tarkoittaa kirjallista määräaikaista sopimusta, jossa opiskelija hankkii osaamista työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä, ja jota täydennetään tarvittaessa muissa oppimisympäristöissä tapahtuvalla osaamisen hankkimisella.
  • Koulutussopimuksella voidaan suorittaa tutkinnon osa tai osia.
  • Opiskelija ei ole sopimuksessa työsuhteessa, jonka takia hänelle ei makseta palkkaa.
  • Opiskelijan tulona on joko opintotuki tai työttömyysetuus.
  • Koulutussopimukseen perustuvasta koulutuksesta ei makseta korvausta työnantajalle.
  • Koulutuksen järjestäjä ja työpaikan edustaja voivat kuitenkin sopia korvauksesta, jos opiskelija on vaativaa erityistä tukea tarvitseva.

Sosiaaliset innovaatiot

Back to top

Sosiaaliset innovaatiot ovat uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Innovaatioissa tunnistetaan uusia kumppanuuksia olemassa olevien toimintojen ja organisaatioiden välille ja tuotetaan näitä verkostoja hyödyntäen palveluita tai tuotteita suoraan kohderyhmälle. Jalkautuminen kohderyhmän pariin on tärkeää, jotta pilotoidut innovaatiot pystyvät vastaamaan arkityössä esiintyviin haasteisiin ja juurtuvat siten pysyvään käyttöön. Sosiaalinen innovaatiotoiminta edellyttää kohderyhmän osallistamista kehittämistyöhön. Avoin, ketterä ja muutosvalmis toimintaympäristö on sosiaalisen innovaatiotoiminnan elinehtoja.

Innovaatiotoiminnalla ratkotaan ihmisten eriarvoistumiseen, syrjäytymiseen, yksinäisyyteen sekä päihde- ja mielenterveyden ongelmiin liittyviä haasteita. Sosiaalisia innovaatioita tarvitaan sosiaali- ja terveyssektoreiden lisäksi yhä enemmän myös esimerkiksi turvallisuuden, ruokajärjestelmien, kiertotalouden ja kaupunkien kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Menestyneisiin innovaatioihin kuuluvat esimerkiksi neuvolat, Ohjaamot, TYKO työkykykoordinaattori-toimintamalli, maahan muuttaneita IT-alalle kouluttava Integrify, kuntouttavan työtoiminnan asiakaslähtöinen työtoimintamalli Digipaja, Yhteinen pöytä -toimintamalli ja Siivouspäivä-tapahtuma. Laajempiin yhteiskunnallisiin innovaatioihin lukeutuvat arkipäiväiset asiat kuten sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus. Parhaimmillaan ihmisten tasolla toteutuvilla sosiaalisilla innovaatioilla on systeemitasoa muuttavia vaikutuksia.

Sosiaalisia innovaatioita voivat kehittää mitkä tahansa eri kokoiset yritykset, organisaatiot tai yhteisöt. Sosiaaliset innovaatiot hyödyttävät samanaikaisesti niitä kehittäviä toimijoita ja koko yhteiskuntaa. Innovaatioita voidaan hyödyntää paikallisesti tai skaalata laajemmalle alueelle.

Sosiaaliset innovaatiot ovat keskeinen osa yhteiskunnallisten yritysten toimintaa. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus saattaa yhteen toimijoita yli sektorirajojen niin, että yhteiskunnallisten yritysten sosiaalinen innovaatiotoiminta laajenee ja sen vaikuttavuus ja näkyvyys paranevat.

Sosiaaliset innovaatiot tuottavat ratkaisuja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Jatkuvalla kehittämistyöllä pystytään vastaamaan nouseviin haasteisiin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Innovaatiotoiminnassa tarkastellaan erilaisten kohderyhmien tarpeita herkällä korvalla ja kehitetään niihin ihmislähtöisiä ratkaisuja.

Yhteiskunnalliset yritykset vahvistavat talouden sosiaalista ulottuvuutta. On arvioitu, että talouskasvusta merkittävä osa tulee innovaatioista eli uuden tiedon luomisesta ja käytöstä. Lisäksi on voitu osoittaa, että esimerkiksi terveyshyödyillä on yhtä suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille kuin talouskasvulla.

Teknologistenkin innovaatioiden onnistunut käyttöönotto ja kehitys edellyttävät sosiaalisia innovaatioita. Erityisesti yhteiskunnallisilla yrityksillä on mahdollisuus kytkeä toisiinsa sosiaalista ja teknologista innovaatiotoimintaa.

Sosiaalisille innovaatioille on laaja ja yhä kasvava kysyntä. Tarvitsemme innovaatioita ja innovaatiopolitiikkaa ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten, yritysten ja yhteisöjen elämään. Tarpeet ja mahdollisuudet liittyvät esimerkiksi pandemioihin, ilmaston lämpenemiseen, koulutusjärjestelmiin, julkisiin palveluihin ja liikenteeseen. Ruoka- ja energiajärjestelmät ja asuinympäristömme edellyttävät innovaatioita kehittyäkseen kestävästi. Globaali köyhyys koskettaa myös meitä suomalaisia. Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on sen ratkaisemisessa välttämättömyys.

Johtaessa sosiaalisia innovaatioita tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, verkostoihin sekä toimiala- ja sektorirajojen ylittämiseen.

Oman innovaatioidean ja tavoitteiden selkeyttäminen helpottaa sopivien rahoitusratkaisujen löytämistä. Ennen rahoitushakemuksen tekemistä on syytä keskustella rahoitusta myöntävän tahon kanssa sekä omasta ideasta että rahoitukseen liittyvistä yksityiskohdista.

Mikäli oman idean lähtökohtana on yrityksen perustaminen tai olemassa olevan yrityksen puitteissa tehtävä sosiaalinen innovaatio, on sopiva rahoituslähde muun muassa pankki, Finnvera, ELY-keskus tai Business Finland. Jotta yhteisö voisi saada tukea sosiaaliseen innovaatioon kaupallisen liiketoiminnan kehittämistä edistäviltä tahoilta, tulee yhteisön osoittaa sosiaalisen innovaation kaupallinen potentiaali. Pelkkä yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen ei näissä yhteyksissä riitä.

Mikäli rahoitusta etsii järjestö tai muu yleishyödyllinen toimija, on rahoitusta mahdollista hakea esimerkiksi STEA:lta, julkiselta sektorilta tai EU:lta.

Sektorirajat määrittelevät haettavissa olevia rahoitusmahdollisuuksia. Vaikka yhteistyöllä pyrittäisiinkin edistämään yhteiskunnallisia päämääriä, ei kolmannen sektorin ja yritysten yhteistyö ole aina mahdollista yleishyödyllisille toimijoille suunnattujen avustusten turvin.

Monissa rahoituslähteissä, kuten julkisissa avustuksissa ja hankerahoituksissa, rahoitusta ei ole mahdollista kohdentaa varsinaisen kehittämistyön jälkeisiin innovaatioprosessin vaiheisiin. Näihin vaiheisiin sisältyy muun muassa kehitetyn toimintamallin tai palvelumallin jalostaminen kaupalliseksi tai muutoin laajemmin hyödynnettäväksi tuotteeksi, tai selvitetään syntyneen konseptin oikeuksia ja suojaamisen mahdollisuuksia. Kehitettyjen toimintamallien skaalaus ja juurruttaminen ovat yksi sosiaalisten innovaatioiden kehittämisen suurimpia haasteita. Julkista hankerahoitusta käytettäessä haasteeksi voivat muodostua myös kaupallistetun tuotteen tai palvelun omistusoikeudet.

Kehitetyt mallit voidaan jakaa kaikkien yhteisöjen vapaaseen käyttöön tai suojata teollis- ja tekijänoikeuksilla eli IPR-oikeuksilla. Sosiaaliseen innovaatiotoimintaan liittyy lähtökohtaisesti avoimuus ja innovaation mahdollisimman laajamittainen leviäminen. Avoimuus ja levittäminen saattavat olla ristiriidassa suojaamisen kanssa tai asettaa erityishaasteita suojaamiselle.

Suojaamisen avulla saavutetaan brändi- ja tunnettuushyötyjä alkuperäisen sosiaalisen innovaation kehittäjäyhteisölle. Kehitetty palvelu tai konsepti saattaa olla mullistava, ja siihen voi liittyä sellaisia laatukriteereitä, että alkuperäinen kehittäjäyhteisö katsoo suojaamisen välttämättömäksi. Sosiaalisen innovaation ideaan liittyy avoimuus sekä mahdollisimman laaja innovaation hyödyntäminen ja levittäminen. Alkuperäisen tuotoksen kehittäjä saa näissä tapauksissa hyötyjä kuitenkin vain silloin, kun se tunnistetaan jatkokehitetyn tuotteen levittämisessä.

Sosiaalisen innovaation lisensointi on harvinaista, mutta siitä on kansainvälisiä esimerkkejä. Suomessa sosiaalinen innovaatio on yleensä maksuton sen jatkokäyttäjille, mutta alkuperäinen kehittäjä voi edellyttää innovaation nimen mainitsemista käytön yhteydessä. Silloin sosiaalista innovaatiota ei lisensoida eikä lisenssimaksuilla haeta suoria taloudellisia hyötyjä. Tuotoksen kehittänyt yhteisö voi kuitenkin saada paljon brändiarvoa suojaamisen kautta, kun sen nimi mainitaan alkuperäisenä kehittäjänä. Tällä voi olla vaikutuksia uusiin kehittämiskumppanuuksiin ja mahdollisesti myös rahoitukseen, kun yhteisön kehittämä palvelu ja innovatiivisuus tunnistetaan.

Tavaramerkillä voi suojata tuotteen tai palvelun nimen, mutta ei sen sisältöä. Tämä on olennainen asia sosiaalisessa innovaatiossa, joka lähtökohtaisesti sisältää muutoksen, joka liittyy esimerkiksi sosiaalisen eli ihmisten kanssakäymisen toimintatapoihin. Merkki tuo luotettavuutta ja painoarvoa tuotokselle. Tavaramerkki helpottaa ja edistää näin tuotoksen tai toimintamallin markkinointia. Suojauksessa tulee huomioida, onko haettavalle tuotteelle tai palvelulle jo olemassa yleiseen käyttöön juurtunut käsite tai nimike, jolloin suojaaminen ei ole mahdollista. Sosiaalisissa innovaatioissa tällainen ongelma voi olla varsin tyypillinen.

Suojaaminen edellyttää myös jälkikäteisvalvontaa, josta tavaramerkin haltijan on vastattava itse. Sosiaaliseen innovaatiotoimintaan kuuluu lähtökohtaisesti avoimuus ja pyrkimys innovaation laajaan levittämiseen. Alkuperäisen innovaation kehittäjän voi kuitenkin olla vaikea huolehtia kehittämänsä palvelun tai konseptin laadusta ja laatukriteerien täyttymisestä, kun sitä aletaan hyödyntää laajasti uusissa toimintaympäristöissä. Tavaramerkin haltijan on tärkeää pohtia etukäteen, mitä edellytyksiä alkuperäisellä kehittäjäyhteisöllä on luovuttaa tavaramerkkiä tietoisesti muiden yhteisöjen käyttöön ja miten se voi seurata merkin hyödyntämistä ja laatua. On myös hyvä pohtia strategisesti, onko tällaiseen kontrollointiin ja laadun tarkkailuun edes tarvetta vai annetaanko sosiaalisen innovaation levitä orgaanisesti.

Sosiaalisen innovaation suojaamista kannattaa pohtia strategiselta kannalta. Mitä hyötyä suojaamisesta on alkuperäiselle kehittäjäyhteisölle, ja ovatko siihen liittyvät kustannukset suhteessa saatuihin hyötyihin? Saavutetaanko suojaamisella riittävät brändihyödyt? Miten voidaan valvoa tai varmistua suojatun palvelun tai konseptin laadusta, kun sitä jatkokäytetään? Onko jälkikäteisvalvontaan resursseja? Tulisiko tähän rakentaa laadunvarmistusmekanismi, ja kuinka se voisi toimia? Mitä jatkohyödyntäjiltä voi tässä suhteessa edellyttää; esimerkiksi osallistumista laatuauditointiin tai muuhun laadunvarmistukseen?

Sosiaalisen innovaation suojaaminen voi olla strategisesti viisasta ja perusteltua, mutta siihen ei kannata ryhtyä ilman, että pohtii yhteisölle koituvien hyötyjen ja toisaalta kustannusten välistä suhdetta. Vaikka palvelulle tai konseptille saadaan suojaus, voi sen aukoton valvonta olla mahdotonta. Edelläkävijyyden saavuttaminen ja jatkuva uudistaminen on suojaamista tärkeämpää.