Valo-valmennusmalli

Valo-valmennusmalli on joustava opinnollistamisen toimintatapa, jossa työpajaympäristön käytännön työtehtävät muunnetaan virallisiksi ammatillisen tutkinnon osiksi ja todistetuksi osaamiseksi. 

  • Kohderyhmät: Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat, työttömät työnhakijat, nuoret, osatyökykyiset ja maahanmuuttajat. 
  • Kehittäjä: Valo-Valmennusyhdistys ry 
  • Yhteistyökumppanit: Ammatilliset oppilaitokset, yritykset 
  • Hanke, jossa malli kehitetty: Toimintamalli on lähtöisin Rauman seudun katulähetyksestä 2008, jolloin on alkanut ensimmäinen VALO-hanke. Toimintamallia on sen jälkeen kehitetty sekä kunnallisissa että kolmannen sektorin palveluissa erilaisilla hankerahoituksilla. Valo–Valmennusyhdistykselle toimintamalli on jäänyt pysyvään käyttöön. 
  • Rahoitus: Valo-valmennusmallin kehittämistä ovat tukeneet Rauman Seudun Katulähetys, STEA, ESR, Y-säätiö, Sininauhaliitto ja Valo-Valmennusyhdistys. 

Mallin esittely

Valo-valmennusmalli® on opinnollistamisen malli ihmisille, jotka haluavat suorittaa ammatillisen tutkinnon osan tai osia ilman, että opiskelevat oppilaitoksessa. Valo-valmennuksessa osaaminen kartutetaan ja osoitetaan epämuodollisessa oppimisympäristössä. Valmennus ja sen käyttöönotto on maksutonta. 

Valo-valmennusmalli on kehitetty vastaamaan tarpeeseen, jossa perinteinen luokkahuonemuotoinen opiskelu ei palvele kaikkia oppijoita. Malli on luotu sosiaalisen työllistämisen kentälle, kuten työpajoille ja muille matalan kynnyksen toimijoille, jotka kohtaavat heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Kehittämisympäristön ytimessä on aito työympäristö – olipa kyseessä keittiö, puutyöpaja tai kiinteistöhuolto – jossa oppiminen tapahtuu luontevasti käytännön tekemisen kautta.

Kohderyhmänä ovat erityisesti osatyökykyiset henkilöt, nuoret ja pitkäaikaistyöttömät, joiden polku tutkintoon vaatii yksilöllisempää tukea ja joustavampaa aikataulua. 

 

Valmennusprosessi ja keskeiset toimenpiteet  

Toiminta alkaa valmentautujan motivaation ja nykyisen osaamisen perusteellisella selvityksellä. Prosessi on rakennettu askeleittain siten, että valmentautuja kytkeytyy osaksi työyhteisöä ja valitsee omien tavoitteidensa mukaisen ammatillisen tutkinnon osan.

Keskeisintä on opinnollistaminen: työpajan arkiset työtehtävät on etukäteen analysoitu ja peilattu valtakunnallisiin tutkinnon perusteisiin. Valmentautuja harjoittelee näitä tehtäviä työvalmentajan tuella, kunnes osaaminen on riittävällä tasolla. Tämän jälkeen suoritetaan virallinen näyttö yhteistyössä ammatillisen oppilaitoksen kanssa, ja valmentautuja saa suorituksestaan virallisen todistuksen. 

 

Valmentautujan polku: Työpajalta tutkintoon 

1. Kohtaaminen ja tavoitteiden asettaminen: valmentautuja aloittaa pajalla esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Ensimmäisenä kartoitetaan elämäntilanne, työkunto ja kiinnostuksen kohteet.

2. Osaamisen tunnistaminen ja HOKS: aiemman osaamisen näkyväksi tekeminen ja henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) yhteistyössä oppilaitoksen kanssa.

3. Oppiminen käytännön työssä: ammatillisten työtehtävien harjoittelu pajalla työvalmentajan tuella ja osaamisen kerryttäminen omaan tahtiin tekemällä oppien.

4. Osaamisen osoittaminen (näyttö): virallinen näyttötilaisuus aidoissa työtehtävissä ja arviointikeskustelu valmentautujan, valmentajan ja opettajan kesken.

5. Todistus ja jatkopolut: virallinen tutkinnon osatodistus tai Valo-osaamistodistus ja siirtymä kohti koko tutkintoa, palkkatyötä tai jatko-opintoja. 

Tavoitteet ja vaikuttavuuden mittaaminen

Mallin ensisijaisena tavoitteena on tehdä yksilön piilevä osaaminen näkyväksi ja virallistaa se tavalla, joka edistää työllistymistä tai jatko-opintoja. Tavoitteena on myös vahvistaa valmentautujan ammatillista itsetuntoa ja toimintakykyä tarjoamalla onnistumisen kokemuksia.

Tuloksia ja vaikuttavuutta mitataan konkreettisilla mittareilla, kuten suoritettujen tutkinnon osien ja osaamispisteiden määrällä. Lisäksi seurataan valmentautujien sijoittumista avoimille työmarkkinoille tai tutkinto-opiskelijoiksi. Pehmeämpinä, mutta yhtä tärkeinä tuloksina arvioidaan muutoksia arjen hallinnassa ja sosiaalisissa taidoissa. 

Rahoitus

Nykyisin toiminta on vakiintunut osa monen työpajan perustoimintaa. Rahoitus muodostuu usein monesta lähteestä: se koostuu kuntien ja hyvinvointialueiden ostamista palveluista (kuten kuntouttava työtoiminta tai sosiaalinen kuntoutus), nuorten työpajatoiminnan avustuksista sekä STEA-rahoituksesta.

Mallin käyttö on taloudellisesti kestävää, sillä se hyödyntää jo olemassa olevia työpajojen tuotannollisia resursseja ja rakenteita, tuoden niihin pedagogisen lisäarvon ja laatuvarmistetun rakenteen. 

Mallin vahvuudet

  • Joustavuus: Mahdollisuus suorittaa tutkintoa huomattavasti hitaammin tai nopeammin kuin koulussa. 
  • Käytännönläheisyys: Oppiminen tapahtuu käytännön työympäristössä. 
  • Saavutettavuus: Tuo ammatillisen koulutuksen sellaisten henkilöiden ulottuville, joille oppilaitosympäristö ei sovellu. 
  • Siirrettävyys: Soveltuu mihin tahansa ympäristöön, jossa tehdään tutkinnon kriteerit täyttävää työtä. 

Mallin käyttöönotossa tai skaalaamisessa huomioitavaa

  • Työpajan tehtävien ja resurssien on vastattava tutkinnon perusteita. 
  • Vaatii virallisen yhteistyösopimuksen ammatillisen oppilaitoksen kanssa näyttöjen vahvistamiseksi. 
  • Ohjaajalla on oltava riittävä ammatillinen osaaminen kyseisestä tutkinnosta.