Avoimeen liiketoimintaan perustuva yhteiskunnallinen yrittäjyys voi tukea hyvinvointipalvelujen tuotantoa uusilla hyvinvointialueilla. Malli edistää yksityisen-, julkisen- ja järjestösektorin yhteistoimintaa, mikä puolestaan vahvistaa asiakkaiden monipuolisia palveluja ja palvelupolkuja.
Avoin liiketoimintamalli laajentaa yhden yrityksen voimavaroja lisäämällä avoimesti yrityksen ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä (Chesbrough 2006). Esimerkkejä avoimesta liiketoiminnasta ovat verkossa toteutuva avoimen lähdekoodin ohjelmistotuotanto, Wikipedian sisällöntuotanto sekä joidenkin teknologiayritysten innovaatiostrategiat, joissa yhdistetään useiden yritysten osaaminen ja resurssit uusien ideoiden tuotantoon.
Yhteiskunnallisessa yritystoiminnassa pyritään ratkaisemaan hankalia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia liiketoiminnan keinoin (Kostilainen & Nieminen 2023). Esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevilla nuorille palveluja tarjoava Vamos Helsinki ja kiertotalouden monitoimija Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ovat yhteiskunnallisia yrityksiä.
Kun avoimen liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallit yhdistetään, saadaan tulokseksi yritystoimintaa, joka korostaa paikallista ja alueellista yhteistyötä. Itse asiassa useat viimeaikaiset hyvinvointipalvelujen kehityspiirteet tukevat jo ajatusta niiden yhteistuottamista.
Käänne yhteistuotantoon
Hyvinvointipalveluja koskeva julkinen keskustelu on keskittynyt suurilta osin palvelujen rahoitukseen ja organisoitumiseen. Keskustelun varjossa on kuitenkin tapahtunut kehitystä kohti hyvinvointipalveluiden yhteistuotantoa, eli yhteistyötä, jossa eri toimijat yhdistävät voimavaransa tuottaakseen palvelua tai hyödykettä. Yhteistuotantoa ovat lisänneet monet viimeaikaiset muutokset.
Ensinnäkin yksityinen ja kolmas sektori ovat kasvattaneet osuuttaan hyvinvointipalvelujen tuotannossa. Tämä on nostanut esiin tarpeen ratkaisuille, jotka tukevat näiden sektoreiden ja julkisten palvelujen yhteistyötä. Ratkaisuksi on ehdotettu muun muassa erilaisia yhteisjohtamisen ja -tuottamisen malleja. Esimerkiksi yhteensovittavassa johtamisessa eri sektoreiden johtajat sopivat keskenään yhteisistä toimintatavoista säilyttäen itsenäisyytensä oman organisaationsa johtajina. (Määttä 2023, Johanson & Vakkuri 2024, Haveri, Lehto, Palukka & Anttonen 2012, Perikangas, Määttä & Tuurnas 2023.)
Monilla alueilla Suomen väestön keskittyminen kasvukeskuksiin on johtanut siihen, että palvelut ovat siirtyneet kuntakeskuksiin jättäen syrjäiset kylät omilleen. Kylätason aktiivisuus on noussut vastustamaan tätä kehitystä. Esimerkiksi kyläyhdistys ja paikallinen yritys voivat yhdessä muodostaa yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen, joka tuottaa puuttuvia palveluja (Rinne-Koski & Lähdesmäki, 2023).
Yritysten palvelujen kehittäminen ja innovaatiotoiminta toteutuu nykyisin usein yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Yhteisinnovoinnin ja -muotoilun avulla voidaan parantaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemaa, kun he pääsevät kehittämään palveluja itselleen paremmin soveltuviksi. Inklusiivisen yhteistuottamisen tulisikin olla julkisten palvelujen kehittämisen johtava periaate. (Perikangas, Määttä, Tuurnas, 2023, Perikangas 2024).
Hyvinvointipalvelut edellyttävät palvelun käyttäjän aktiivista osallistumista, sillä ihmisten hyvinvointia ei voida kohentaa elleivät he itse osallistu toimintaan. Tässä mielessä hyvinvointipalvelut yhteistuotetaan aina (Pohjola, Kairala, Lyly & Niskala 2017, Rantamäki 2017, Tuurnas 2016). Sosiaalilainsäädännössä, mukaan lukien uusi hyvinvointialuelaki, korostetaan myös palvelun käyttäjien aktiivista osallistumista ja osallisuutta (L 1301/2014, L 611/2021). Asiakkaiden aktiivista osallistumista palvelujen tuottamiseen on pyritty edistämään muun muassa käyttämällä lisääntyvässä määrin kokemusasiantuntijoita palvelujen yhteistuotannossa ja -kehittämisessä. (Ks. esim. Kettunen & Kasila 2021, Lindström 2024.)
Viimeisenä yhteistuottamisen lähestymistapana voi mainita yhteistutkimisen. Yhteistutkimisessa palvelun käyttäjät tutkivat itse käyttämiään palveluja ja osallistuvat koko tutkimusprosessiin sen suunnittelusta loppuraportin kirjoittamiseen. Näyttää vahvasti siltä, että yhteistutkiminen ammattitutkijoiden kanssa edistää palvelun käyttäjien hyvinvointia ja tuo uudenlaista informaatiota tutkimuksen tuloksiin. (Kulmala, Spišák, Venäläinen & Bettin, 2023).
Suuntaukset yhteistuottamiseen voisivat antaa jopa aiheen puhua tapahtumassa olevasta yhteistoiminnallisesta käänteestä, jonka seurauksena hyvinvointipalvelujen tuotanto perustuu lisääntyvässä määrin asiakkaiden, julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysten yhteistoimintaan (Espersen, Andersen & Tortzen 2021).
Kohti hyvinvointipalveluiden ekosysteemiä?
Edellä esitetyt muutokset tarjoavat esimerkkejä yhteistyön mahdollisuuksista avoimelle yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle. Yksityisen ja kolmannen sektorin kasvattaessa osuuttaan hyvinvointipalvelujen tuotannossa yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia tasapainottavina välittäjinä julkisen sektorin lainsäädäntöön ja normeihin perustuvan toimintatavan ja markkinoiden suoman innovatiivisuuden välillä.
Kuten maaseudun yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen esimerkki osoittaa, avoimesti toimivat yhteiskunnalliset yritykset voivat olla mukana synnyttämässä osallisuuden tiloja samalla kun ne tukevat paikallistaloutta (Nieminen 2019). Hyvinvointipalvelujen yhteisinnovointi ja -muotoilu sopii hyvin yhteen yhteiskunnallisten yritysten päätavoitteen kanssa löytää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Samaa voidaan sanoa suuntauksesta palvelun käyttäjien aktiiviseen osallisuuteen palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja tutkimuksessa.
Yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia alueellisissa hyvinvointipalvelujen ekosysteemeissä, jotka yhdistävät kansalaisia, viranomaisia, kolmatta sektoria sekä yrityksiä toimiviksi kokonaisuuksiksi. Tällaisten ekosysteemien perustamiseen tarvitaan avointa yhteiskunnallista yrittäjyyttä sekä jaettua johtajuutta, joka ei ole rajoittunut yksittäisiin yhteiskunnallisiin yrityksiin.
Ari Nieminen on Diakin sosiaalialan lehtori, VTT, joka on kiinnostunut työstä ja taloudesta, näiden sääntelystä, sosiaalipolitiikasta sekä yhteiskunnasta yleensä.
Artikkeli on kirjoitettu osana Open Business for Community Development, OBCD -hankkeen toteutusta. Hankkeessa on selvitetty, miten yhteisötalouden ja avoimen liiketoimintamallin (open business) näkökulmia ja lähestymistapoja voidaan hyödyntää yhteiskunnallisissa yrityksissä. Hanke on tuottanut kattavan itseopiskelumateriaalin yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä (online-kurssi suomeksi).
Kirjallisuus
Chesbrough, H. W. (2006). Open Business Models: How to Thrive in the New Innovation Landscape. Harvard Business School Press.
Espersen, H.H., Andersen, L.L. & Tortzen, A. (2021). Civil Society Organisations and Municipalities in Changing Times: Potentials and Pitfalls in the Collaborative Turn. Teoksessa Ibsen, B. (toim.) Voluntary and Public Sector Collaboration in Scandinavia. Palgrave Studies in Third Sector Research. Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-72315-6_9
Haveri, A., Lehto, J., Palukka, H., Anttonen, A. (2012). Julkisen ja yksityisen rajalla: Julkisen palvelun muutos. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8910-5
Johanson, J., & Vakkuri, J. (2024). Governance of Hybrid Networks in Organisations and Society. In: Handbook of Accounting and Public Governance. Edward Elgar Publishing. https://doi.org/10.4337/9781800888456.00010
Kettunen, T., Kasila, K. 2021 (toim.) Kokemustieto yhteiskehittämisessä: hyppy asiakaslähtöisyyteen terveyspalveluissa. University of Jyväskylä. https://doi.org/10.17011/jyureports/2021/1
Kostilainen, H. & Nieminen, A. (2023). Yhteiskunnallinen yritys. Diak työelämä 31. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6
Kulmala, M., Spišák, S., Venäläinen, S., Bettin, C., & Tampere University Press. (2023). Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-042-7
L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301
L 611/2021. Laki hyvinvointialueesta 29.6.2021/611. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611
Lindström, J. 2024. Survival Stories as Access to Society: Narrative Research on Experts by Experience with a History of Crime and Substance Abuse. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 316. University of Eastern Finland. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5114-4
Määttä, A. (2023) Yhteensovittavalla johtamisella kohti parempia palveluja Teoksessa Nieminen, A. (toim.) Yritysten muutoskyvykkyys: Kohti sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä (s. 51-63). Puheenvuoro 47. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-433-6
Nieminen, A. (2019). Osallisuuden tila – käsitteestä ja toteutuksesta. Diak puheenvuoro 22. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-330-8
Perikangas, S., Määttä, A., & Tuurnas, S. (2023). Ensuring Social Equity through Service Integration Design. Public Management Review, 1–21. https://doi.org/10.1080/14719037.2023.2224819
Perikangas, S. (2024). Towards Systematic Co-production: a Meta-design Approach. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-154-9
Pohjola, M. Kairala, H. Lyly & A. Niskala. (toim.). (2017). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi: Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vastapaino.
Rantamäki, N. J. (2017). Co-production in the context of Finnish social services and health care: a challenge and a possibility for a new kind of democracy. Voluntas: International Journal of Voluntary and Nonprofit Organizations, 28, 248-264.
Rinne-Koski, K. & Lähdesmäki, M. (2023). Yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yritys maaseudun palvelutarjonnan ja asukkaiden hyvinvoinnin edistäjänä. Teoksessa: Kostilainen, H. & Nieminen, A. Yhteiskunnallinen yritys (s. 173-190). Diak työelämä 31. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6
Tuurnas, S. (2016). Looking Beyond the Simplistic Ideals of Participatory Projects: Fostering Effective Co-production?. International Journal of Public Administration, 39(13), 1077-1087.