Ihmisten turvallisuuden tunne ja varmuus hyvinvointiyhteiskunnan perustusten pysyvyydestä ovat viime vuosina rakoilleet merkittävällä tavalla. Pandemia, Euroopassa käytävä sota, poliittisen keskustelun polarisoituminen valtameren toisella puolen ja meilläkin, isot yhteiskunnallisten rakenteiden myllerrykset ja julkisten palveluiden leikkaukset ovat nakertaneet monien ihmisten varmuutta sellaisista asioista, joita olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä: Osaako koulu ottaa juuri minun lapseni oikealla tavalla huomioon? Saanko minä apua, jos sairastun? Kuka huolehtii minusta, kun ikäännyn? Saanko elää läheisteni kanssa hyvää, tavallista elämää myös silloin, kun kohtaan vaikeuksia?
Juuri tällä hetkellä suomalaiset valitsevat päättäjiä kunta- ja aluevaaleissa. Yhteiskunnallista keskustelua hallitsevat tälläkin hetkellä valtakunnan politiikan kestoteemat kuten sote-palveluiden rahoitus. Tämä on luonnollista, koska ne ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten turvalliseksi tunnemme olomme. Samalla meidän arkinen elämämme tapahtuu tässä ja nyt: kotona, työpaikalla, koulussa, harrastuksissa. Tiedot sodista, maanjäristyksistä ja kouluampumisista saavuttavat meidät miltei välittömästi. Siksikin on niin tärkeää, että oman arjen kiinnittymispisteet luovat pysyvyyttä ja turvaa.
Hyvin toimivat julkiset palvelut ovat luonnollisesti turvallisuuden tunteen ytimessä. Kaikkein arvostetuin ja käytetyin kuntapalvelu yleinen kirjasto tarjoaa vahvan pohjan demokratialle ja yhdenvertaisuudelle. Myös sellaiset välttämättömyydet kuten vesi- ja jätehuollon järjestäminen pääsevät mittauksissa viiden kärkeen. Ja parhaimmillaan toimiva varhaiskasvatus ja koulutus tuovat lähiyhteisön laajasti yhteen kehittämään oman alueensa hyvinvointia ja elinvoimaa.
Vaalien alla käydään usein hyvin ideologista keskustelua julkisen ja yksityisen talouden suhteesta. Ihmisen arjessa nämä kuitenkin limittyvät luonnollisella tavalla. Euroopassa koronapandemian aikaan herättiin siihen, miten tärkeää on, mitä ihmisten lähellä on saatavissa. Alettiin puhua lähi- ja yhteisötaloudesta keskeisenä talouden toiminta-alueena. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, mistä voin ostaa ruoat itselleni tai perheelleni, mitä harrastusmahdollisuuksia alueellamme on, tai mistä saan lastenhoitajan tai tukea ikääntyvälle vanhemmalleni, kun sitä eri syistä tarvitsen. Nimenomaan kaikelle tälle luodaan pohja ja toimintaedellytykset kunta- ja aluevaaleissa.
Parhaillaan Suomessakin työstetään yhteisötalouden suositusten toimeenpanoa. Työ ei ole isojen otsikkojen työtä, vaan siinä työstetään yhteistä näkyä siitä, miten talouden eri osa-alueet pystyvät parhaimmillaan yhdessä luomaan laadukkaita julkisia palveluita, työpaikkoja ja taloudellista menestystä sekä ihmisten hyvinvointia turvaavia ja edistäviä palveluja ja infrastruktuuria meidän kaikkien hyödyksi ja turvaksi – oman alueemme ja elämämme lähtökohdista tarkasteltuna.
Perussanoma on yksinkertainen ja ihmisläheinen: Kun tunnistamme ongelman ja pystymme käymään siitä yhdessä avointa keskustelua, pystymme myös ratkaisemaan sen yhdessä. Meidän ei tarvitse kilpailla siitä, kuka asian saa ratkaista. Paras ratkaisu voi eri tilanteissa ja ympäristöissä olla erilainen, ja hyviä vaihtoehtojakin voi olla monia.
Työ hyvinvoinnin edellytysten vahvistamiseksi ei tietenkään lopu vaaleihin. Valitut päättäjät kokoontuvat yhteen ja luovat yhteisen kuvan siitä, mihin juuri meidän alueella halutaan päästä seuraavien vuosien aikana. Ihmisellä on tapana olla aikaoptimisti. Usein matka toivottuun pisteeseen kestää paljon pidempään, kuin alun perin toivoimme. Tärkeintä on liikkua oikeaan suuntaan. Kohti kestävää elämää alueen ihmisille. Yksittäiset päätökset voivat olla nopeitakin ja saada suosiota tai olla kivuliaita. Koulun tai kirjaston siirtäminen tulevan väestökehityksen mukaisesti uudelle alueelle jättää pitkän muistijäljen.
Mitä enemmän yhteistä keskustelua pystymme käymään ennen ihmisten arjen kannalta tärkeitä päätöksiä, sitä helpompi meidän on jatkaa yhdessä eteenpäin. On tärkeää, että mahdollisimman moni osallistuu tähän keskusteluun ja päätöksentekoon. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että rakennamme turvaa myös kaikille heille, joiden ääni ei eri syistä tällä hetkellä kanna.
Kimmo Kumlander toimii Silta- ja Valo-Valmennusyhdistysten toimitusjohtaja. Hän on vuosikymmenten ajan työskennellyt yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien puolesta, jotta kaikkien kyvyt tunnistettaisiin ja jokaisella olisi itsensä näköinen reitti arvokkaaksi osaksi yhteiskuntaa ja työelämää.