Avustusperusteiset rahoitusmallit kiristyvät, palvelutarve kasvaa ja hyvinvointialueet etsivät uusia tapoja järjestää palveluja. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat tämän murroksen keskellä: niiden on määriteltävä uudelleen roolinsa julkisen sektorin kumppanina ja löydettävä rakenne, jonka avulla oma yhteiskunnallinen tehtävä voidaan turvata jatkossakin. Yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamalli tarjoaa yhden varteenotettavan vastauksen tähän haasteeseen.
Yhteiskunnallisen yrityksen malli lyhyesti
Yhteiskunnallisen yrityksen erityispiirre on, että taloudellinen tulos on väline yhteiskunnallisen tavoitteen edistämisessä. Päätöksenteossa painottuu vaikuttavuus, mutta sitä tuetaan liiketoiminnan välineillä: kustannuslaskennalla, asiakasymmärryksellä ja skaalautuvilla palveluprosesseilla. Taloudellinen kurinalaisuus vähentää riippuvuutta yksittäisistä avustuksista ja mahdollistaa pitkän aikavälin investoinnit ratkaisuihin, joilla on suurin vaikutus eriarvoisuuden kaventamiseen.
Järjestöjen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että arvopohjainen toiminta ja taloudellinen kestävyys eivät ole vastakkaisia päämääriä, vaan samaa kokonaisuutta. Yhteiskunnallinen yritys voi toimia sillanrakentajana hankerahoitukseen nojaavan kehittämisen ja pitkäjänteisesti rahoitetun palvelutuotannon välillä.
Sote-järjestöt uuden rahoitus- ja toimintaympäristön paineessa
Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat rakentaneet merkittävän osan hyvinvointiyhteiskuntamme heikoimassa asemassa olevien tuesta. Avustusperusteisten rahoitusmallien kiristyessä niiden on kuitenkin määriteltävä uudelleen suhteensa rahoittajiin, asiakkaisiin ja kumppaneihin. Yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin omaksuminen tarjoaa varteenotettavan polun, joka yhdistää arvopohjaisen toiminnan ja taloudellisen kestävyyden.
Yhteiskunnallisen yrityksen malli ei tarkoita perinteisen järjestöidentiteetin hylkäämistä, vaan pikemminkin sen päivittämistä. Järjestö voi edelleen olla jäsenistönsä ja kohderyhmänsä ääni, mutta se rakentaa samalla palveluilleen ansaintalogiikan, joka mahdollistaa skaalautuvuuden, laadun pitkäjänteisen kehittämisen ja uudenlaisen kumppanuuden julkisen sektorin kanssa.
Kolme askelta muutokseen
Käytännössä muutos kohti yhteiskunnallisen yrityksen mallia edellyttää ainakin kolmen askeleen ottamista. Ensimmäinen askel on rahoituksen monipuolistaminen. Järjestö voi kehittää maksullisia palveluja tai palveluelementtejä, osallistua tulosperusteisiin hankintoihin ja hyödyntää vaikuttavuusinvestointeja silloin, kun mittarit ja riskin jako ovat selkeitä. Tämä vähentää riippuvuutta lyhytkestoisista avustuksista ja mahdollistaa palvelujen pitkäjänteisemmän kehittämisen.
Toinen askel on hallinnon ja johtamisen uudistaminen. Yhteiskunnallisen yrityksen periaatteet edellyttävät läpinäkyvää tulos- ja vaikutusraportointia, selkeitä päätöksentekoprosesseja ja osaamista, joka yhdistää palvelumuotoilun, talousosaamisen ja vaikuttavuuden arvioinnin. Kun johto pystyy seuraamaan sekä taloudellista että yhteiskunnallista tulosta saman raportoinnin kautta, päätöksenteko nopeutuu ja kohdentuu olennaiseen.
Kolmas askel on oman roolin uudelleenmäärittely kumppanuuksissa. Julkinen sektori siirtyy yhä useammin koordinoijan ja hankkijan rooliin. Järjestöt, jotka asemoituvat yhteiskunnallisiksi yrityksiksi, voivat tarjota kunnille ja hyvinvointialueille palveluja, joissa hinnoittelumalli sitoo korvauksen selkeästi mitattaviin tuloksiin, kuten työllistymiseen, toimintakyvyn paranemiseen tai palvelun saavutettavuuteen. Tämä luo yhteisen kannustimen vaikuttavuuteen ja pienentää rahoittajan riskiä.
Riskit, reunaehdot ja onnistumisen edellytykset
Yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamalliin siirtyminen ei ole sote-järjestöillekään riskitön ratkaisu. Jos ansaintalogiikka ohjaa palveluja kohti maksukykyisiä asiakasryhmiä, alkuperäinen missio voi hämärtyä. Siksi omistusrakenteen, voitonjaon rajoitteiden ja vaikutusmittarien on oltava selkeitä ja julkisia.
Myös henkilöstön osaamista on kehitettävä: vaikuttavuuden mittaaminen, sopimusosaaminen ja palvelumuotoilu ovat keskeisiä taitoja, joita ilman taloudellinen malli jää pinnalliseksi. Jos järjestö ei tunnista ja johda muutosta aktiivisesti, riskinä on ajautuminen väliinputoajaksi, joka ei enää mahdu perinteisen avustusjärjestelmän eikä tulosperusteisen palvelutuotannon logiikkaan.
Onnistumisen kannalta ratkaisevaa on, että rahoitusta, mittaamista ja hankintakäytäntöjä kehitetään samanaikaisesti. Yksinään mikään näistä ei riitä. Kun tulosperusteiset sopimukset, luotettava vaikutusmittaaminen ja monikanavainen rahoitus kytkeytyvät yhteen, syntyy kannustinrakenne, joka tukee sekä taloudellista kestävyyttä että yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Murros on mahdollisuus
Yhteiskunnallisen yrityksen malli tarjoaa sote-järjestöille mahdollisuuden siirtyä avustusriippuvuudesta kohti monikanavaista, vaikuttavuuteen sidottua rahoitusta ja samalla uudistaa palveluja vastaamaan hyvinvointipalvelujen murrosta. Kyse ei ole vain uusista tulonlähteistä, vaan tavasta jäsentää järjestön tehtävä, talous ja kumppanuudet yhtenä kokonaisuutena.
Kun rahoitus, mittaaminen ja hankinnat kytketään toisiinsa johdonmukaisesti, järjestöistä voi tulla entistä vahvempia toimijoita eriarvoisuuden kaventamisessa – ei vain hankkeiden vaan pysyvien, arjen palvelujen kautta.
Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt voisivat muuttuvassa rahoitus- ja toimintaympäristössä omaksua yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin ja suunnata toimintansa vastaamaan hyvinvointipalvelujen murrosta.
Harri Kostilainen on Diakin erityisasiantuntija, YTT, jonka ydinosaamista on useita intressejä ja toimijoita yhdistelevien kehittämisprojektien suunnittelu, toteutus ja johtaminen hyvinvointi- ja työllisyyspalveluiden uudelleen suuntaamiseksi.
Jaana Toikkanen on Diakin erityisasiantuntija (FT), joka on kiinnostunut monimuotoisesta ja kestävästä työelämästä sekä yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja osatyökykyisten työllistymisen edistämisestä.