Eriarvoisuuden kasvu on lisännyt painetta uudistaa hyvinvointivaltion toimintatapoja. Nuorten syrjäytyminen, pitkäaikaistyöttömyys, maahanmuuttajien vaikeudet työllistyä sekä ikääntyvien palveluvaje erityisesti harvaan asutuilla alueilla osoittavat, ettei pelkkä julkisen sektorin ja markkinoiden varaan rakentuva palveluekosysteemi riitä. Yhteiskunnallisia innovaatioita tarvitaan tarjoamaan tähän vaihtoehtoja: niiden avulla voidaan järjestää palveluja uudella tavalla, vahvistaa osallisuutta ja kohdentaa ratkaisuja niihin katveisiin, joihin olemassa olevat palvelut eivät yllä. Ratkaisujen juurruttaminen pysyvään käyttöön on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi.
Yhteiskunnalliset yritykset muodostavat rakenteen, jonka kautta yhteiskunnalliset innovaatiot voidaan kiinnittää käytäntöön taloudellisesti ja institutionaalisesti kestävästi. Rahoitus- ja toimintaympäristön muuttuessa esimerkiksi sote-järjestöt voisivat vahvistaa toimijuuttaan omaksumalla yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin ja uudistamalla toimintansa hyvinvointipalvelujen murroksen suuntaisesti.
Yhteiskunnallinen innovaatio toteuttamisen näkökulmasta
Yhteiskunnallisella innovaatiolla tarkoitetaan ratkaisua, joka luo mitattavaa yhteiskunnallista arvoa muuttamalla palvelujen tuotantoa, kohdentumista tai osallistumisen rakenteita. Innovaatiot syntyvät usein hankkeissa, mutta niiden arvo jää helposti irralliseksi, ellei löydy toimijaa, joka hyödyntää ratkaisua, kantaa taloudellisen vastuun, rakentaa pysyvät prosessit ja varmistaa laadun.
Toteutuminen edellyttää kolmea tekijää: resurssien kestävää hallintaa, läheisyyttä kohderyhmään ja institutionaalista kykyä toimia julkisen sektorin ja markkinoiden rajapinnassa. Yhteiskunnallinen yritys voi yhdistää nämä tekijät yhdeksi toimintalogiikaksi.
Miksi yhteiskunnalliset yritykset onnistuvat?
Yhteiskunnallisen yrityksen erityispiirre on, että taloudellinen tulos on väline yhteiskunnallisen tavoitteen edistämisessä. Päätöksenteko painottaa vaikuttavuutta, mutta hyödyntää liiketoiminnan keinoja, kuten kustannuslaskentaa, asiakasymmärrystä ja skaalautuvia palveluprosesseja. Taloudellinen kurinalaisuus vähentää riippuvuutta yksittäisistä avustuksista ja mahdollistaa pitkän aikavälin investoinnit ratkaisuihin, joilla on suurin vaikutus eriarvoisuuden kaventamiseen.
Toinen onnistumista selittävä tekijä on toiminnan läheisyys kohderyhmään. Yhteiskunnalliset yritykset rakentavat omistajuuden, hallinnon tai palvelumuotoilun kautta kanavia, joiden kautta palvelun käyttäjien tieto siirtyy suoraan päätöksentekoon. Esimerkiksi maahanmuuttajien työllistämisessä kieliopetus, työelämätaitojen vahvistaminen ja palkallinen työkokemus voidaan integroida samaan palvelupolkuun erottamatta niitä erillisiksi projekteiksi. Integrointi lyhentää siirtymiä, vähentää keskeytyksiä ja parantaa tuloksellisuutta.
Kolmanneksi yhteiskunnalliset yritykset ovat institutionaalisesti ketteriä. Ne pystyvät muokkaamaan palveluja paikallisten tarpeiden mukaan ilman, että raskaasti säädelty toimintatapa jäykistää uudistamista. Tämä on keskeistä esimerkiksi ikäihmisten kotiin vietävissä hyvinvointipalveluissa, joissa kysyntä on hajaantunutta ja yksikkökustannukset nousevat helposti. Ketterä palvelumuotoilu, sopimuksellinen yhteistyö kuntien kanssa ja tulosperusteiset hankinnat muodostavat yhdessä kannustimen jatkuvaan toiminnan parantamiseen.
Neljänneksi yhteisöllinen ulottuvuus tuottaa sosiaalista pääomaa, joka on eriarvoisuuden kaventamisen kannalta ratkaisevaa. Kun palvelun käyttäjät, paikalliset toimijat ja henkilöstö kiinnittyvät samaan yritysrakenteeseen, syntyy luottamusta, vertaisuutta ja vastuuta. Esimerkiksi paikalliset yhteisölähtöiset hyvinvointipalvelujen tuottajat lisäävät ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja vahvistavat yhteisön resilienssiä.
Käytännön esimerkkejä
Nuorten työpajatoiminnassa yhteiskunnalliset yritykset ovat rakentaneet polkuja, joissa työkokeilu, ohjaus ja koulutus linkittyvät rekrytoiviin työpaikkoihin. Vaikutus syntyy kahdella tasolla: yksilön kiinnittyminen työmarkkinoille ja paikallinen työvoiman kohtaanto vahvistuvat. Mallin siirrettävyys perustuu selkeästi määriteltyihin palveluprosesseihin ja kumppanuuksiin, ei yksittäisten hankkeiden varaan.
Maahanmuuttajien kotoutumisessa integroidut palvelut ovat parantaneet työllistymistuloksia, koska ne vähentävät päällekkäisyyttä ja poistavat odotusjaksoja. Keskeinen oppi on, että palvelu toimii parhaiten, kun yrityksen hallintoon kytkeytyy osaamista ja edustusta kohderyhmästä. Tämä parantaa suunnittelua ja lisää luottamusta.
Harvaan asuttujen alueiden hyvinvointipalveluissa liikkuvat ratkaisut ovat muodostuneet toimivaksi tavaksi laskea yksikkökustannuksia ja parantaa saavutettavuutta. Yhteisöomisteinen rakenne mahdollistaa sen, että palvelun tuottoja voidaan ohjata alueen muihin tarpeisiin, kuten ehkäisevään toimintaan tai omaishoitajien tukemiseen. Näin syntyy myönteinen kierre: saavutettavuus paranee, kuormitus raskaissa palveluissa vähenee ja paikallinen sosiaalinen pääoma vahvistuu.
Miten innovaatioista tehdään pysyviä eriarvoisuuden kaventajia
Yhteiskunnalliset innovaatiot kaventavat eriarvoisuutta vasta, kun ne vakiintuvat osaksi arjen palveluja. Yhteiskunnalliset yritykset tarjoavat tähän varteenotettavan ja skaalautuvan rakenteen, koska ne yhdistävät arvo- ja vaikuttavuuslähtöisen päätöksenteon, kohderyhmän läheisyyden, institutionaalisen ketteryyden ja yhteisöllisen omistajuuden.
Kun rahoitus, mittaaminen ja hankinnat kytketään toisiinsa johdonmukaisesti, yhteiskunnallisista innovaatioista tulee pysyviä ratkaisuja ja eriarvoisuutta kaventava muutos voi toteutua kestävästi.
Jaana Toikkanen on Diakin erityisasiantuntija (FT), joka on kiinnostunut monimuotoisesta ja kestävästä työelämästä sekä yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja osatyökykyisten työllistymisen edistämisestä.
Harri Kostilainen on Diakin erityisasiantuntija, YTT, jonka ydinosaamista on useita intressejä ja toimijoita yhdistelevien kehittämisprojektien suunnittelu, toteutus ja johtaminen hyvinvointi- ja työllisyyspalveluiden uudelleen suuntaamiseksi.