Yhteisötaloudella tarkoitetaan organisaatioita, jotka asettavat yhteiskunnalliset tai ympäristöön liittyvät tavoitteet voiton maksimoinnin edelle ja joiden toiminnassa korostuvat osallisuus, demokraattinen hallinto ja paikallinen juurtuminen. Näihin kuuluvat esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, osuuskunnat, yhdistykset ja säätiöt.
EU:ssa yhteisötalous ei ole marginaalinen ilmiö, sillä jopa 6,3 % eurooppalaisista työskentelee yhteisötalouden organisaatiossa.
Yhteisötalous on myös tapa tuottaa ratkaisuja tilanteissa, joissa markkinat tai julkinen sektori eivät yksin riitä vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Tällaisia sektoreita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, työllisyyden edistäminen, asuminen, kiertotalous sekä paikalliset palvelut haja-asutusalueilla.
EU:n toimintasuunnitelma on onnistunut luomaan yhteisen tahtotilan
Euroopan unioni julkaisi maaliskuussa puoliväliarvioinnin yhteisötalouden toimintasuunnitelmasta (Social Economy Action Plan, SEAP). Vuonna 2021 hyväksytty suunnitelma on EU:n kunnianhimoisin puhtaasti yhteisötaloutta koskeva ohjelma, jonka tarkoitus on vahvistaa yhteisötalouden asemaa unionin alueella vuoteen 2030 mennessä.
Puoliväliarvioinnissa todetaan, että toimintasuunnitelma on onnistunut luomaan raamit eurooppalaiselle yhteisötaloudelle ja sen kehittämiselle. Se on lisännyt yhteisötalouden näkyvyyttä, vahvistanut sen poliittista legitimiteettiä ja vauhdittanut kansallisia strategioita ja muita lainsäädäntöuudistuksia.
Erityisen tärkeä saavutus poliittisesti on vuoden 2023 neuvoston suositus yhteisötalouden toimintaedellytysten kehittämisestä. Se on tarjonnut jäsenmaille yhteisen viitekehyksen, jonka avulla yhteisötalous voidaan kytkeä työllisyys-, sosiaali-, elinkeino-, innovaatio- ja aluepolitiikkaan. Arvioinnin perusteella suositus on antanut monissa maissa lisäpontta yhteiskunnallisen yrittäjyyden kansallisten strategioiden luomiselle ja auttanut yhteisötalouden toimijoita perustelemaan uudistusten tarvetta.
Rahoitus ja osaamisen kehittäminen ovat edistyneet
EU on vahvistanut yhteisötalouden toimijoiden pääsyä rahoitusvälineisiin muun muassa InvestEU-ohjelman, Euroopan sosiaalirahaston ja muiden ohjelmien kautta.
EU on esimerkiksi osoittanut 1,2 miljardia euroa takauksina mikrorahoitukseen, yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen ja yhteiskunnallisiin vaikuttavuusinvestointeihin. Takauksen toivotaan lisäävän pankkien ja rahoituslaitosten halukkuutta lainoittaa esimerkiksi yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka rahoittajat näkevät riskialttiimpina sijoituskohteina, koska ne eivät tavoittele ensisijaisesti taloudellista tuottoa.
Rahoituksen saanti on kuitenkin edelleen hankalampaa yhteiskunnallisille yrityksille kuin muille yrityksille. Erityisesti käynnistysvaiheen jälkeiseen toiminnan skaalamiseen ja juurruttamiseen on heikosti tarjolla rahoitusta.
Myös osaamisen kehittämisen, yhteiskunnallisten innovaatioiden ja vaikuttavuuden mittaamisen tueksi on kehitetty välineitä. Eurooppalaiset osaamiskeskukset, EU:n vaikuttavuuden arvioinnin opas ja EU Social Economy Gateway ovat lisänneet toimijoiden mahdollisuuksia löytää tietoa, kumppaneita ja rahoitusta. Myös monet EU:n rahoittamat hankkeet ovat tarjonneet mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen esimerkiksi mikro-opintokokonaisuuksina.
Julkisten hankintojen potentiaali on jäänyt hyödyntämättä
Yksi toimintasuunnitelman painopisteistä on sosiaalisesti vastuulliset julkiset hankinnat. Kokonaisuudessa on tehty paljon pohjatyötä, muun muassa koulutettu jäsenmaiden viranomaisia, lisätty tietoisuutta, jaettu hyviä käytäntöjä ja kehitetty vaikutusten arvioinnin työkaluja.
Potentiaali on kuitenkin jäänyt vajaasti hyödynnetyksi, eivätkä sosiaalisesti vastuulliset julkiset hankinnat ole kasvaneet toivotusti. Niillä olisi merkittävä potentiaali tukea työllistymistä, osallisuutta, paikallista elinvoimaa, kiertotaloutta ja palvelujen laatua. Käytännössä sosiaaliset kriteerit jäävät kuitenkin usein toissijaisiksi, ja julkisissa hankinnoissa painottuvat edelleen hinta ja vakiintuneet toimintatavat.
Tämä on Suomenkin kannalta keskeinen kysymys. Hyvinvointialueet, kunnat ja valtio käyttävät vuosittain valtavasti julkista ostovoimaa. Jos hankintoja tarkastellaan vain kustannuksina, menetetään mahdollisuus luoda samalla työpaikkoja, hyvinvointia ja paikallista elinvoimaa. Sosiaalisesti vastuullinen julkinen hankinta ei tarkoita löyhempiä ehtoja tai tehottomuutta. Se tarkoittaa, että julkinen raha ohjataan tuottamaan mahdollisimman suurta yhteiskunnallista hyötyä.
Suurin haaste on pistemäisyys toimeenpanossa
Puoliväliarvioinnin kriittisin havainto on, että yhteisötalouden edistäminen on edelleen epätasaista. EU-tasolla on luotu välineitä, suosituksia ja ohjelmia, mutta niiden vaikutus riippuu siitä, miten jäsenmaat, alueet ja kunnat ottavat ne käyttöön.
Arviointi nostaa esiin myös sen, että yhteisötalouden tietopohja on heikko ja luotettavaa dataa on tarjolla vain vähän. Yhteisötalouden toimijoiden määrästä, työllisyysvaikutuksista, liikevaihdosta, palveluroolista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista tarvitaan nykyistä systemaattisempaa tietoa. Ilman dataa yhteisötalous jää helposti näkymättömäksi, vaikka sen vaikutukset ovat paikallisesti merkittäviä.
Tämä on iso ongelma myös kansallisesti Suomessa, sillä ei ole tiedossa esimerkiksi yhteiskunnallisten yritysten tarkkaa määrää, vaikka Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus yrittää tilastoida niitä datasivustollaan.
Yhteisötaloutta koskeva politiikka sijoittuu helposti usean hallinnonalan väliin, sillä se liittyy työllisyyteen, yrityspolitiikkaan, sosiaalipalveluihin, kuntien elinvoimaan, maaseutupolitiikkaan, kiertotalouteen ja innovaatioihin. Yhteisötalous jää helposti ydintehtävien ulkopuolelle, jos kukaan yksittäinen viranomainen tai ministeriö ei vastaa siitä.
Suomessa kannattaa vahvistaa paikallista yhteistyötä
Suomen kannalta puoliväliarviointi osuu kiinnostavaan ajankohtaan. Suomessa on jo julkaistu päivitetty strategia yhteiskunnallisten yritysten ja laajemmin yhteisötalouden edistämiseksi. Seuraava kysymys on, miten strategia näkyy käytännössä.
Suomessa keskeistä olisi vahvistaa yhteisötalouden asemaa elinkeino-, työllisyys-, sosiaali-, alue- ja innovaatiopolitiikan yhteisenä välineenä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhteisötalouden toimijat tunnistetaan paremmin yrityspalveluissa, rahoituksessa, hankinnoissa ja kuntien elinvoimatyössä.
Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää hyvinvointialueisiin ja kuntiin. Ne ovat lähellä ihmisiä, palvelutarpeita ja paikallisia yhteisöjä. Juuri siellä yhteisötalouden arvo voi konkretisoitua työllistymispolkuina, osallisuutta vahvistavina palveluina, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoina ja paikallista elinvoimaa tukevina yrityksinä.
EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelman puoliväliarviointi antaa aihetta varovaiseen optimismiin. Yhteisötalouden poliittinen tunnustus on kasvanut, mutta samalla on huomattava, että yhteisötalous ei kasva juhlapuheilla. Edistysaskeleet vaativat konkreettisia toimia.
Tekstin kieliasua ja sujuvuutta on muokattu ChatGPT-5.5-tekoälysovelluksen avulla (käytetty 24.6.2026).
Veera Semi työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana. Hänen erityisosaamistaan on EU-politiikan seuraaminen ja kansainvälinen yhteistyö, ja erityisesti hän on kiinnostunut vastuullisten liiketoimintamallien kehittämisestä.