Euroopan unionissa 93 miljoonaa ihmistä, noin joka viides, on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Euroopan komission ensimmäinen köyhyydentorjuntastrategia, EU Anti-Poverty Strategy, hyväksyttiin toukokuussa. Se pakottaa pohtimaan, millaisilla keinoilla köyhyyttä voidaan aidosti vähentää.
Köyhyys ei johdu pelkästään pienistä tuloista. Siihen liittyvät työ ja työttömyys, asuminen, palvelujen saatavuus, osallisuus ja mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan.
Köyhyyteen ei voi puuttua vain sosiaalipolitiikan välinein. Tarvitaan riittävää sosiaaliturvaa ja toimivia julkisia palveluja, mutta myös talouden rakenteilla on väliä. Ratkaisevaa on, millaista työtä syntyy, ketkä pääsevät siihen kiinni ja mitä muuta yleistä hyötyä taloudellinen toiminta tuottaa.
Mikä tahansa työ ei ehkäise köyhyyttä
Strategiassa laadukas työ nähdään keskeisenä keinona torjua köyhyyttä. Samalla esiin nousee ristiriita: noin 8,3 prosenttia työssäkäyvistä eurooppalaisista on köyhyysriskissä. Osa-aikaisesti ja määräaikaisesti työskentelevillä riski on selvästi suurempi kuin kokoaikaisessa ja vakituisessa työssä olevilla.
Työpaikkojen määrä ei yksin ratkaise ongelmaa. Olennaista on, millaisia työnteon mahdollisuuksia avautuu ja ketkä pääsevät työmarkkinoille.
Kysymys koskee erityisesti ihmisiä, joiden matka kohti työelämää on muita mutkikkaampi. Jos työhön eteneminen edellyttää täyttä työkykyä, osaamista ja korkeaa tuottavuutta, osa ihmisistä rajautuu pysyvästi yhtälön ulkopuolelle.
Yhteisötalous katsoo tilannetta toisesta suunnasta: työtä voidaan rakentaa ihmisten erilaisista lähtökohdista käsin.
Köyhyysstrategiassa yhteisötaloudelle annetaan erityinen rooli köyhyyttä kokevien työllistymisen ja itsensä työllistämisen mahdollistajana. Kirjaus on merkittävä. Yhteisötalous ei ole köyhyyspolitiikan sivujuonne, vaan yksi tapa puuttua köyhyyden syihin.
Yhteisötalous on myös talouspolitiikkaa
Yhteiskunnallisen yrityksen yhteiskunnallinen tavoite ei ole liiketoiminnan päälle lisättävä vastuullisuusteko. Se on lähtökohta, jota taloudellinen toiminta palvelee.
Yritys voi esimerkiksi työllistää ihmisiä, joiden on hankala päästä avoimille työmarkkinoille, tai tuottaa palveluja siellä, missä niitä ei muuten synny. Osuuskunta voi tarjota jäsenilleen väylän työhön. Paikallinen yhteisötalouden toimija voi turvata tärkeiden palvelujen saatavuutta alueella.
Yhteisötalous on osa talouspolitiikkaa. Se on valintoja siitä, missä taloudellista toimintaa syntyy, ketkä pääsevät siihen mukaan ja mihin sen tuottama hyöty suuntautuu.
Yhdellä panostuksella useita hyötyjä
EU:n strategiassa painotetaan köyhyyden ehkäisemistä, ei vain ongelmien lievittämistä. On tehokkaampaa ja edullisempaa torjua köyhyyttä kuin pyrkiä korjaamaan sen seurauksia jälkikäteen.
Ajatus istuu hyvin yhteisötalouteen. Jos vaikkapa palvelun tuottaminen tarjoaa samalla työtä ihmiselle, syntyy muutakin kuin palvelu. Työ tuo toimeentuloa ja tukee osallisuutta. Yhteisötalouden erityinen vahvuus onkin, että yhdellä panostuksella voidaan tavoitella useita yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Komissio lupaa strategiassaan jatkaa yhteisötalouden tukemista. Se aikoo arvioida julkisen rahoituksen merkitystä yhteisötalouden ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittämiselle.
EU:n köyhyyden vastainen strategia tunnistaa siis yhteisötalouden osaksi ratkaisuvalikoimaa. Köyhyyteen liittyviä ongelmia ei kannata korjata vain jälkeenpäin. Niitä voidaan ehkäistä rakentamalla taloutta, joka ottaa useammat mukaan ja tuottaa samalla laajempaa yhteiskunnallista hyötyä.
Asia koskettaa myös Suomea: köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on Tilastokeskuksen mukaan jo lähes miljoona ihmistä.
Veera Laurila on projektipäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimintakyky ja työikäisten palvelut-tiimissä, joka edistää heikossa asemassa olevien työelämäosallisuutta.