Kun puhumme osatyökykyisistä, puhumme moninaisesta joukosta erilaisia, osaavia henkilöitä. Puhumme ihmisistä, joilla on erilaisia koulutus- ja työhistorioita ja monenlaisia elämäntapahtumia. Me puhumme kaikista meistä, erilaisista osaajista.
Miksi käsite osatyökykyinen nostaa niin moninaisia ajatuksia ja myyttejä hankaluudesta sekä mielikuvia vaivoista tai vajavuudesta? Pureudumme tässä blogissa osatyökykyisyyteen ja puramme kolme työhön tai työn tekemiseen liittyvää myyttiä.
Myytti 1: Osatyökykyisen rekrytointi on erilaista, hankalaa ja työlästä
Erilaisten osaajien rekrytointi vaatii hieman moninaisempia rekrytointikanavia, rekrytoinnin tapoja ja verkostoja. Kyllä. Työnantajan tulee miettiä, ovatko kaikki rekrytoinnin tavat esteettömiä ja millaista viestiä halutaan työnantajana välittää työnhakijoille.
Osatyökykyisiä työntekijöitä rekrytoidaan kuten muitakin työntekijöitä. Kyllä. Samoilla työehdoilla ja samoilla työntekijän ja työnantajan velvollisuuksilla. Työyhteisössä ei tule kohdella ketään erityisesti tai eri tavalla, vaan yhdenvertaisesti.
Rekrytointiin liittyy aina riskejä. Kyllä. Oli sitten kyse osatyökykyisestä henkilöstä tai ei. On totta, että osatyökykyisen perehdytysvaihe tai työn ja osaamisen yhteensovittaminen voi viedä enemmän aikaa ja resursseja. Kun siihen panostetaan, se tuottaa koko työyhteisöä hyödyttäviä ratkaisuja.
Esihenkilötyö on kaikille samanlaista. Kyllä. Erilaisten osaajien kanssa toimiminen voi vaatia enemmän ihmisjohtamisen osaamista, mutta sekin kantaa hedelmää koko työyhteisölle. Erilaisuus on rikkautta, joka luo ympärilleen mahdollisuuksia.
Myytti 2: Osatyökykyisyys tarkoittaa työnteossa osa-aikaisuutta
Osa-aikaisen työnteon pieni kasvu Suomessa ei johdu siitä, että juuri osatyökykyiset työntekijät tekisivät aina osa-aikaisia töitä.
Työkyvyn rajoitteet voivat johtaa siihen, että keskittyminen herpaantuu työpäivän mittaan. Fyysinen uupumus voi tehdä loppupäivästä liian kivuliaan. Henkinen kapasiteetti voi olla koetuksella, kun mielessä pyörivät muut arjen haasteet. Liiat ärsykkeet melun, valojen, sosiaalisen hälyn tai repaleisen työnkuvan muodossa ovat kognitiivisille toiminnoille liikaa ja sitä haluaa vain mennä piiloon.
Esimerkeistä voi ajatella, että tavallisin tilanne olisi juuri fyysiseen jaksamiseen liittyvät haasteet. Olemme tottuneet siihen, että kun selkä tai polvi pettää, työ vaikeutuu.
Näihin on olemassa ratkaisuja. Avainsanoja ovat räätälöinti ja työn muokkaus. Se vaatii hieman viitseliäisyyttä, että työn sisältöjä tutkitaan vähän tarkemmin. Poistetaan turha kuormitus ja lisätään rajoitteita kompensoivia elementtejä. Pilkotaan työ paloiksi ja kasataan uudelleen. Selvitetään ympärillä olevat haitat ja tehdään sen jälkeen asiat toisin. Ratkaisujen arkipäiväisyys voi yllättää. Pienellä helpotuksella saadaan iso lopputulos, ja työpäivä onkin kokonainen.
Myytti 3: Osatyökykyisen työntekijän palkkaaminen edellyttää aina erityisjärjestelyjä ja siihen liittyy kohonnut työkyvyttömyyden riski
Kun keskitytään työkykyyn haasteiden tai vammojen sijaan, saadaan luotua ratkaisuja, joissa henkilö on täysin työkykyinen suhteessa työtehtäväänsä. Ratkaisuja mietittäessä on hyvä yhdistää työnantajan tarpeet ja työntekijän tilanne.
Apua ja tukea on saatavilla työhönvalmentajalta esimerkiksi työympäristön esteettömyyden suunnitteluun. Jos työntekijä tarvitsee toisen työntekijän apua työtehtävissään tai työympäristön muutoksista aiheutuu kuluja, työnantajan on mahdollista saada korvausta TE-toimistosta.
Jos osatyökykyinen työntekijä tulee työkyvyttömäksi työssäolon viiden ensimmäisen kalenterivuoden aikana, työkyvyttömyyseläke ei vaikuta suurtyönantajan työeläkemaksuluokkaan.
Uudenlaisia silmälaseja täytyy hioa ja niiden läpi täytyy osata katsoa sekä omaa että oman organisaation toimintaa. Kun on tahtoa, on ratkaisuja. Niitä voi miettiä yhdessä – usein toimivimmat ratkaisut syntyvätkin yhteistyössä ja toisen kohtaamisessa.
Tervetuloa mukaan keskusteluun, kohtaamisiin ja myytinmurtajaisiin – aloitetaan jo tänään!
Teksti: Kaija Ray, Anne Korhonen ja Marja Heikkilä
Kaija Ray toimii Vates-säätiössä kehittämispäällikkönä ja Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa asiantuntijana. Hän on tuetun työllistämisen yleiskehittäjä, työotteena laajojen kokonaisuuksien ja yksityiskohtien välillä liikkuminen. Kiinnostuksen kohteita ovat myös asioiden syiden ja seurausten tutkailu sekä muutosten jäsentäminen. Nämä ovat erityisen tärkeitä palvelujärjestelmämme kehittämisessä.
Anne Korhonen on työskennellyt aiemmin Vates-säätiössä kehittämiskoordinaattorina, tuetun työllistymisen asiantuntijana ja kehittäjänä käytännönläheisellä otteella. Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä on valmentajien osaamisen ja työotteen kehittäminen. Hän työskentelee nykyisin kehittämispäällikkönä Spring Housella.
Marja Heikkilä, FT, TtM, on Kuntoutussäätiön tutkija ja työurien rakentaja sekä Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen asiantuntija. Hän on osallistunut pitkään osatyökykyisten henkilöiden työllistymiseen liittyvään tutkimus- ja kehittämistyöhön. Heikkilää kiinnostaa erityisesti moninäkökulmaisuus sekä ratkaisujen etsiminen yhdessä eri osapuolten kanssa.
