Yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten strategia vuosille 2026–2030 arvioi, että Suomessa on noin 5 000 yhteiskunnallista yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on yli 10 miljardia euroa ja jotka työllistävät yli 85 000 henkilöä. Tarkkoja lukuja ei valitettavasti tiedetä, koska yhteiskunnallisia yrityksiä ei tilastoida Suomen eikä Euroopan tasolla.
Yhteisötalouden kehittäminen Suomessa vaatisi vahvempaa tietopohjaa ja ymmärrystä siitä, kuinka paljon ja millaisia yhteiskunnallisia yrityksiä Suomessa on. Tilastokeskuksen tai vastaavan viranomaistahon tulisi ottaa vastuu yritysten tunnistamiseen liittyvän tiedon tuottamisesta vuoropuhelussa yhteisötalouden toimijoiden kanssa. Laajemman tilannekuvan ajantasaisuuden varmistamiseksi tulevaisuudessa on järjestelmällisesti toteutettava European Social Enterprise Monitor -tutkimuksen kaltaisia tiedonkeruita, mihin tarvitaan pysyvä vastuuorganisaatio.
Tutkimus mahdollistaa tietoon pohjautuvan päätöksenteon, minkä vuoksi kotimaista yhteiskunnallisten yritysten tutkimusta tulisi vahvistaa. Yhteisötalouden teemojen parissa Suomessa työskentelevien tutkijoiden määrä on kasvanut viime vuosina, ja heitä on YYO:n arvion mukaan noin 80.
Tutkijoiden kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista kannattaa edistää, sillä näin uusin tutkimustieto ja parhaimmat käytännöt maailmalta hyödyttävät kotimaista yhteisötalouden ekosysteemiä. Lisäksi verkostot avaavat ovia kansainvälisiin konsortioihin, jotka voivat kilpailla EU:n tutkimusrahoituksista. Tutkimusrahoituksen saatavuus ja toisaalta rajaaminen vain tietyille toimijoille (poissulkien esimerkiksi säätiöt) hidastavat alan kehitystä.
Tutkintokoulutusta, opinnollistamista ja yrittäjyyskasvatusta osaamisen vahvistamiseksi
Suomessa on vain vähän mahdollisuuksia opiskella yhteiskunnallista yrittäjyyttä eri koulutusasteilla. Viime vuosina tarjonta on kuitenkin hitaasti lisääntynyt. Ensimmäiset yliopistotason koulutusohjelmat aloitettiin pari vuotta sitten, ja tänä keväänä yrittäjyyden ammattitutkinnon perusteisiin lisättiin ensimmäistä kertaa yhteiskunnallinen yrittäjyys. Yhteisötalouden aseman vahvistaminen edellyttää, että tulevaisuuden osaajat voivat oppia ja kouluttautua myös muualla kuin työelämässä.
Toisaalta työllisyyspolitiikassa tulisi tunnistaa aiempaa paremmin työhön integroivien yhteiskunnallisten yritysten rooli epämuodollisina oppimisympäristöinä ja elinikäisen oppimisen mahdollistajina. Mikäli esimerkiksi työharjoittelu tai kokeilu opinnollistetaan, se voi auttaa esimerkiksi täsmätyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä kiinnittymään uudelleen työelämään.
Nuoret haluavat työskennellä arvojensa mukaisissa työpaikoissa. Yhteiskunnalliset yritykset ovat tällaisia, ja siksi yhteiskunnallinen yrittäjyys houkuttelee yhä useampaa nuorta. Yrittäjyyskasvatukseen tulisi saada läpileikkaavaksi teemaksi yhteiskunnallinen yrittäjyys vaihtoehtona vaikuttaa ympäröivään maailmaan.
Strategian keskeinen tavoite on siirtää yhteiskunnallinen yrittäjyys marginaalista osaksi koulutusjärjestelmää, työelämä- ja innovaatiopolitiikkaa sekä vaikuttavuusperusteista päätöksentekoa. Se ei onnistu ilman tiedon tuottamisen ja tutkimuksen vahvistamista.
Kirjoittajat:
Harri Kostilainen on Diakonia-ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija, YTT, jonka ydinosaamista on useita intressejä ja toimijoita yhdistelevien kehittämisprojektien suunnittelu, toteutus ja johtaminen hyvinvointi- ja työllisyyspalveluiden uudelleen suuntaamiseksi.
Kaisu Puumalainen työskentelee professorina LUT-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen erityisosaamisalueitaan ovat kestävä liiketoiminta ja yrittäjyys sekä strategia- ja innovaatiojohtaminen.
Veera Semi työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana. Hänen erityisosaamistaan on EU-politiikan seuraaminen ja kansainvälinen yhteistyö, ja erityisesti hän on kiinnostunut vastuullisten liiketoimintamallien kehittämisestä.
Lue sarjan muut artikkelit:
Osaamiskeskuksesta pysyvä toimija >>
Yhteisötalous osana kriisinkestävää hyvinvointiyhteiskuntaa >>
Yhteisötalous osana eurooppalaista työllisyyspolitiikkaa >>