Euroopan unioni tekee parhaillaan väliarviointia yhteisötalouden toimintasuunnitelmasta (Social Economy Action Plan, SEAP). Vuonna 2021 hyväksytty suunnitelma on EU:n kunnianhimoisin yhteisötaloutta koskeva ohjelma, jonka tarkoitus on vahvistaa sen asemaa vuoteen 2030 mennessä.
Yhteisötalouden toimijat eivät ole marginaalinen joukko. Sen alle kuuluu yli 2,8 miljoonaa osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä ja yhteiskunnallista yritystä, jotka työllistävät 13 miljoonaa työntekijää. Toimintasuunnitelman lanseeraus vahvisti merkittävästi sektorin toimintaedellytyksiä ja tulevaisuuden näkymiä.
Viime vuosina on saavutettu paljon: neuvoston suositus yhteisötalouden toimintaedellytysten kehittämisestä hyväksyttiin 2023, sitä seurannut Liègen tiekartta julkaistiin 2024 ja uusia rahoitusväyliä avattiin Euroopan sosiaalirahaston kautta. Jopa omaa komissaaria yhteisötaloudelle ehdotettiin osana Liègen tiekarttaa.
Keskeiset toimijat peräänkuuluttavat poliittista tukea ja rahoitusta
Keväällä 2025 Euroopan komissio kuitenkin päätti lakkauttaa DG Grown yhteydessä toimineen yhteisötalouden yksikön ja peruutti useita sektorille suunnattuja rahoitushakuja. Tämä oli merkittävä takaisku, sillä yksikkö oli toimintasuunnitelman moottori ja rahoitushaut sen toimeenpanon mahdollistajia. Ilman hallinnollista ankkuria ja rahoitusta vaarana on, että suunnitelma jää hajanaiseksi ja osittain toteutumatta. Eurooppalaiset yhteisötalouden verkostot varoittavat, että viime vuosien työ voi valua hukkaan.
Yhteisötalouden toimintasuunnitelman väliarvioinnin lausuntokierros päättyi heinäkuussa. Useat keskeiset verkostot ilmaisivat huolensa hiipuneesta poliittisesta tuesta ja rahoituksesta.
Social Economy Europe (SEE) painotti vakaata politiikkaa ja rahoitusta sekä yhteisötalouden vahvempaa roolia teollisuuspolitiikassa ja julkisissa hankinnoissa. Euclid Network vaati kunnianhimoisempia aloitteita ja yhteisötalouden sisällyttämistä laajasti eri politiikka-alueille.
CECOP korosti lisäksi julkisia hankintoja ja työntekijävetoisia yritysostoja. RREUSE toi esiin kiertotalouden toimijoiden haasteet erityisesti tekstiilialalla ja ENSIE painotti työhön integroivien yritysten roolia työvoimapolitiikassa. EU:n on varmistettava, että rahoitus ja hankinnat tukevat heikommassa asemassa olevien pääsyä työmarkkinoille.
Mitä tämä tarkoittaa Suomelle?
Suomi ei ole lähtöviivalla. Työ- ja elinkeinoministeriö päivittää parhaillaan vuonna 2021 hyväksyttyä Yhteiskunnallisten yritysten strategiaa vastaamaan Euroopan neuvoston yhteisötalouden toimintasuunnitelmaa. Suomen tapa osallistaa kansallisia toimijoita on nostettu EU-verkostoissa hyväksi käytännöksi. Samalla on selvää, että jos emme kokoa hajanaisia politiikkatoimia yhdeksi kokonaisuudeksi, jäämme jälkeen. Kilpailu rahoituksesta kovenee, kun EU-tason koordinaatiota heikennetään.
Kansallisen strategian on sisällettävä rahoituspolku, joka yhdistää EU-rahastot, kotimaiset instrumentit ja julkiset hankinnat. Hankinnoissa on nostettava sosiaaliset ja ympäristölliset kriteerit hinnan rinnalle todellisiksi kilpailutekijöiksi. Työntekijälähtöiset yritysostot voisivat ratkaista pk-yritysten sukupolvenvaihdossuman, joka on edessä yrittäjien jäädessä eläkkeelle. Myös Suomessa moni kriittisistä toimialoista, esimerkiksi tekstiilien kiertotalous, hoiva, energiaosuuskunnat ja digitaaliset alustat, kaipaavat tukea kehittämiseen ja rahoitusta.
Ilman luotettavaa tietopohjaa yhteisötalous pysyy näkymättömänä päätöksenteossa ja sijoittajien silmissä. Siksi tarvitaan kattavampaa tilastointia ja vaikuttavuuden mittaamista yhteisötalouden toiminnasta, ja Suomen kannattaa ehdottomasti olla mukana EU-tason tilastotiedon keräämisen edistämisessä.
Yhteisötalous on nyt ratkaisevassa vaiheessa. EU-tason takaiskut tekevät tilanteesta epävarman, mutta juuri siksi Suomella on mahdollisuus näyttää esimerkkiä. Jos kansallinen strategia toteutetaan kunnianhimoisesti, yhteisötalous voi nousta osaksi Suomen talouspolitiikan ydintä – ja samalla parantaa työllisyyttä, osallisuutta ja vähentää sosiaalipalveluiden tarvetta.
Teksti: Harri Kostilainen ja Veera Semi
Harri Kostilainen on Diakin erityisasiantuntija, YTT, jonka ydinosaamista on useita intressejä ja toimijoita yhdistelevien kehittämisprojektien suunnittelu, toteutus ja johtaminen hyvinvointi- ja työllisyyspalveluiden uudelleen suuntaamiseksi.
Veera Semi työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana. Hänen erityisosaamistaan on EU-politiikan seuraaminen ja kansainvälinen yhteistyö, ja erityisesti hän on kiinnostunut vastuullisten liiketoimintamallien kehittämisestä.