Vahva järjestökenttä monipuolistaa palvelutarjontaa ja luo merkityksellisiä työpaikkoja. Sen lisäksi, että yhteisötalouden toimijat tarjoavat suoraa tukea heikommassa asemassa oleville, ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja demokratiaa luomalla erilaisia tapoja osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Yhteisötalouden organisaatioiden rooli palvelutarjonnan täydentäjinä on keskeinen. Monet yhteisötalouden toimijat ovat myös uusien yhteiskunnallisten innovaatioiden kehittäjiä, ja siten niiden rooli palveluiden kehittämisessä on merkittävä.
Julkisen sektorin palveluiden ja tuen katveisiin jää väistämättä aina jonkin verran ihmisiä. Tämä on ymmärrettävää, koska julkisen sektorin ei ole esimerkiksi mahdollista tuottaa tarpeenmukaisia ja riittäviä tukitoimia kaikille harvinaisista sairauksista kärsiville. Nykyään tällaisiin tarpeisiin vastaavat erilaiset sairausryhmäkohtaiset järjestöt, joiden rahoitus on tullut pääosin rahapelimonopolin tuotoista. Kolmannen sektorin rooli julkisten palveluiden katvealueiden täydentäjänä onkin osoittautunut varsin toimivaksi.
Järjestökentällä isoja murroksia edessä
Leikkaukset ja resurssien väheneminen tulevat näkymään julkisten palveluiden tarjonnassa ja saatavuudessa. Myös järjestökenttä on haasteiden edessä, sillä rahapelituottojen jakamisen uudistamisen vuoksi tulevaisuus on näyttäytynyt epäselvänä jo jonkin aikaa. Inhimillisesti katsottuna kaikkien ihmisten tulisi kuitenkin saada tarvitsemaansa tukea riippumatta siitä, onko oma sairaus tai muu vaiva harvinainen vai ei.
Suomen järjestelmä, jossa rahapelituotoin on rahoitettu yleishyödyllisiä järjestöjä, on ollut maailmanlaajuisesti katsottuna poikkeuksellinen, ja siinä on ollut paljonkin kyseenalaistettavaa.
Tämä järjestely on kuitenkin osaltaan vaikuttanut siihen, millaiseksi yhteiskunnan rakenne on muotoutunut. Se on luonut suotuisan toimintaympäristön järjestöille, jotka kehittävät palveluita ja tarjoavat tukea niille, joille julkisia palveluita ei ole tarjolla ja yksityiset palvelut eivät ole saavutettavissa taloudellisesti tai muista syistä.
Järjestöjen lisäksi myös muilla yhteisötalouden toimijoilla, esimerkiksi osuuskunnilla ja yhteiskunnallisilla yrityksillä, on ollut yleishyödyllistä merkitystä koko yhteiskunnalle. Osuuskunnat ja yhteiskunnalliset yritykset toimivat samoilla periaatteilla kuin muutkin yritykset, mutta voiton tavoittelu ja sen jakaminen omistajille ei ole tärkeintä. Niiden päämääränä on mielekkäiden ja merkityksellisten työpaikkojen luominen ja yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen.
Yhteisötalouden toimijat auttavat pitämään yhteiskuntamme kestävänä
Rahan puutetta ja leikkauksia voidaan valitella, mutta se ei muuta tilannetta paremmaksi. Tilanteen toteamisen jälkeen on pohdittava, miten vältetään tulevaisuus, jossa merkittävä osuus heikommassa asemassa olevista jää oman onnensa nojaan.
Yhteisötalouden toimijat tuottavat yleishyödyllisiä toimintoja ja palveluita, monesti täysin markkinaehtoisesti. Niiden rahoituspohja voi muodostua myytävistä tuotteista tai palveluista sekä julkisista avustuksista. Markkinaehtoisuutta voidaan vahvistaa tukemalla toimintaedellytyksiä. Se olisikin kohtuullista ottaen huomioon, että yhteisötalouden toimijat ovat yleishyödyllisiä – ja esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset käyttävät vähintään puolet voitoistaan yleishyödyllisen missionsa edistämiseen. Tällainen tuki maksaa euroissa mitattuna yhteiskunnalle vähemmän kuin palveluiden suora tuottaminen tai palveluiden tuottamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset.
Osuuskunnat ja yhteiskunnalliset yritykset monipuolistavat yrittäjyyden muotoja ja luovat merkitykselliseksi koettuja työpaikkoja. Sosiaaliset, terveydelliset ja ekologiset pulmat ovat monimutkaisia, ja ne koskettavat läpileikkaavasti koko yhteiskuntaa. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä laajalla rintamalla. Kukaan ei hyödy siitä, että tukea tarvitsevat jäävät syrjään yhteiskunnan reunamille.
Ympäristön kestävyyden huomioiminen on niin ikään kaikkien yhteiskunnan jäsenten edun mukaista. Yhteiskunta on paljon vahvempi ja sillä on paremmat edellytykset vastata yllättäviin haasteisiin, kun se on monimuotoinen kaikilla eri tasoilla. Rajutkaan muutokset eivät horjuta yhteiskuntaa, kun ratkaisuja vastaantuleviin haasteisiin saadaan usealta suunnalta. Jos julkinen sektori ei voi tulevaisuudessa järjestää ja rahoittaa suoraan kaikkea sitä toimintaa, mitä kestävän yhteiskunnan ylläpito vaatii, voisi olla hyvä suunnata katseet vaihtoehtoihin, joista yhteisötalous näyttäytyy yhtenä potentiaalisimmista.
Monimuotoinen kansalaisyhteiskunta on ketterä
Yhteisötalouden toimijat sijoittuvat usein jonnekin julkisen ja yksityisen välimaastoon. Niiden toimintaedellytyksiä kannattaa tukea ja parantaa, koska nämä panostukset maksavat itsensä monikertaisesti takaisin. Keskittäminen voi tuoda tietynlaista tehokkuutta ja vähentää päällekkäisyyksiä, mutta liiallinen keskittäminen vähentää yhteiskunnan monimuotoisuutta ja heikentää sen elastisuutta.
Koronapandemia osoitti, kuinka tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnalla, järjestöillä, seurakunnilla ja vapaaehtoisilla oli avun järjestämisessä niille ikääntyneille, joille korona ja rajoitukset meinasivat aiheuttaa vakavaa, jopa henkeä uhkaavaa haittaa.
Apua ei olisi voitu tarjota yhtä nopeasti, ellei taustalla olisi ollut aiempaa yhteistyötä, olemassa olevia verkostoja ja monenlaista osaamista heikommassa asemassa olevien tukemisesta. Toisin sanoen ilman vahvaa kolmatta sektoria avun saaminen sitä tarvitseville vanhuksille olisi vienyt huomattavasti enemmän aikaa. Koronan aiheuttama poikkeustilanne teki näkyväksi sen, miten tärkeää yhteiskunnan kestävyyden kannalta on sen organisaatioiden ja instituutioiden monimuotoisuus.
Yhteiskunnat ja niihin liittyvien haasteiden monimutkaisuus ei tule koskaan taipumaan tiukkoihin lokeroihin ja tietynlainen epämääräisyys ja orgaanisuus on ihmisten toiminnassa aina mukana. Yhteiskunnan resilienssin ja kestävyyden kannalta on tärkeää hyväksyä, että jonkin verran päällekkäisyyttä ja rönsyilyä tarvitaan, jotta yhteiskunta säilyttää toimintakykynsä kaikenlaisissa ennalta-arvaamattomissa tilanteissa.
Teksti: Farid Ramadan
Farid Ramadan toimii Kuntoutussäätiöllä kehittämispäällikkönä ja vastaa yhteisötalouden osaamisalueesta. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa hän työskentelee erityisesti yhteiskunnallisten innovaatioiden parissa.