Työhön integroivat yhteiskunnalliset yritykset (WISE, Work Integration Social Enterprise) tukevat heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden osallisuutta, osaamista ja työllistymistä. Ne toimivat avoimilla markkinoilla ja suuntaavat tuottonsa yhteiskunnallisen tehtävänsä toteuttamiseen. Harvemmin avataan sitä, miten niiden liiketoiminta käytännössä toimii. Useimmat työhön integroivat yhteiskunnalliset yritykset ovat ns. hybridiorganisaatioita, syystäkin.
Hybridirahoitus toimintamallin ytimessä
Hybridirahoitusmalli tarkoittaa sitä, että organisaatio yhdistää useita erilaisia rahoituslähteitä ja toimintalogiikoita samanaikaisesti. Keskeinen piirre on, että organisaatio tavoittelee yhtä aikaa sekä taloudellista tehokkuutta että yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tämä synnyttää jatkuvia jännitteitä eri tavoitteiden välille mutta mahdollistaa myös jotain, mitä pelkällä markkinatoiminnalla tai pelkillä avustuksilla ei voisi rakentaa. (Johanson ym., 2023.)
Käytännössä malli voi näyttää esimerkiksi tältä: yhdistysmuotoinen yhteiskunnallinen yritys tuottaa työllisyyspalveluja työvoimaviranomaisille, kuntoutus- ja valmennuspalveluja hyvinvointialueille sekä koulutuspalveluja oppilaitoksille. Lisäksi se saa tuloja muusta liiketoiminnasta ja työllistää itse heikossa työmarkkina-asemassa olevia esimerkiksi palkkatuella. Toimintaa täydentävät avustukset, joilla tuetaan matalan kynnyksen toimintaa sellaisille kohderyhmille, joita kilpailutetut palvelut eivät aina tavoita. Kehittämistyö toteutetaan merkittävältä osin TKI-rahoituksella.
Eurooppalainen vertailu antaa suuntaa
Eurooppalaisessa WISE-kentässä rahoituspohja on tyypillisesti monipuolisempi kuin Suomessa. Erityisesti Keski- ja Etelä-Euroopassa – esimerkiksi Italiassa, Ranskassa ja Belgiassa – yhteiskunnalliset yritykset ovat rakentaneet toimintansa vahvemmin liiketoiminnan varaan. European Social Enterprise Monitor -tutkimuksen (ESEM, 2023–2024) mukaan yli 60 prosenttia eurooppalaisista yhteiskunnallisista yrityksistä myy palvelujaan tavallisille yrityksille.
Suomalaiset toimijat ovat perinteisesti rakentaneet rahoituksensa vahvemmin julkisten ostopalvelusopimusten varaan. Osa työllisyyttä edistävistä alan toimijoista on tähän asti kuitenkin toiminut ensisijaisesti avustusvaraisina järjestöinä ilman varsinaista liiketoimintamallia. Kostilainen ja Toikkanen (2025) kuvaavat tätä murrosta osuvasti: nämä järjestöt joutuvat nyt miettimään muuntautumista kohti yhteiskunnallisen yrityksen mallia – ei perinteistä järjestöidentiteettiä hylkäämällä, vaan rakentamalla sen rinnalle ansaintalogiikka, joka mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden avustusympäristön kiristyessä. Hybridimalli konkretisoi miltä tämä siirtymä voisi näyttää. Mallissa yhdistyvät julkiset sopimukset, yksityisen sektorin asiakkuudet, TKI-rahoitus ja avustukset.
Alueellinen vaikutus
Monipuolinen rahoituspohja mahdollistaa yksilöllisiä ja pitkäjänteisiä työllistymispolkuja. Asiakas voi aloittaa toimintakykyä vahvistavasta toiminnasta, siirtyä valmennukseen ja käytännön työtehtäviin, osallistua koulutukseen ja edetä edelleen palkkatuettuun tai avoimilla työmarkkinoilla tapahtuvaan työhön. Eri rahoituslähteet tukevat polun eri vaiheita, jolloin palvelukokonaisuus rakentuu asiakkaan tarpeiden eikä hallinnollisten rajojen mukaan.
Laaja rahoituspohja vähentää myös riippuvuutta yksittäisestä rahoittajasta ja mahdollistaa sellaisen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, jota markkinaehtoinen toiminta tai yksittäinen julkinen palvelu eivät yksin pysty tuottamaan. Tällaiset yritykset hyödyttävät myös kuntia, hyvinvointialueita ja muita alueellisia toimijoita. Ne kokoavat yhteen erilaisia rahoituslähteitä ja kanavoivat niitä alueen asukkaiden hyvinvoinnin, osallisuuden ja työllistymisen edistämiseen. Näin ne eivät ole pelkästään palveluntuottajia, vaan myös alueellisen kehittämisen edistäjiä ja resursoijia.
Kaksoistavoitteiden yhteensovittaminen – helpommin sanottu kuin tehty
Hybridimalli ei synny ilman haasteita. Eri rahoituslähteillä on omat tavoitteensa, sääntönsä ja raportointivaatimuksensa, mikä edellyttää kustannusten, rahoituksen ja toiminnan tarkkaa kohdentamista ja seurantaa. Laaja rahoituspohja vaatii vahvaa taloushallintoa, sopimusosaamista ja kykyä johtaa samanaikaisesti liiketoimintaa, palvelutuotantoa ja kehittämistoimintaa. Ymmärrystä tulee löytyä myös rahoittajilta ja ostajilta; vaatimukset eivät saa olla keskenään ristiriitaisia.
Suomalaiset WISE-toimijat ovat tekemässä siirtymää, jonka eurooppalaiset vertaisensa ovat monin paikoin jo tehneet. Se vaatii uudenlaista osaamista ja rakenteita, jotka tukevat eivätkä estä tätä kehitystä.
Eeva Salmi työskentelee erityisasiantuntijana Silta-Valmennusyhdistyksessä, joka toimii tässä artikkelissa kuvatun hybridirahoitusmallin mukaisesti. Lue lisää Sillan mallista täältä.
Jaana Toikkanen on Diakin erityisasiantuntija (FT), joka on kiinnostunut monimuotoisesta ja kestävästä työelämästä sekä yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja osatyökykyisten työllistymisen edistämisestä.
Lähteet
Johanson, J.-E., Hjelt, J., Pekkola, E. & Vakkuri, J. (2023). Hybridisyys kolmannen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen (toim.), Yhteiskunnallinen yritys (s. 37–52). Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Kostilainen, H. ja Toikkanen, J. (2025). Sote-järjestöt murroksessa: kohti yhteiskunnallisen yrityksen mallia. Dialogi 2.12.2025. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109695