Heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt ovat monimuotoinen ryhmä. Heihin kuuluu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, vähän koulutettuja ja työkokemusta vailla olevia henkilöitä, nuoria ja maahanmuuttajia. Ryhmiä yhdistää kohonnut riski jäädä työelämän ulkopuolelle, mutta työllistymisen esteet ja tuen tarpeet vaihtelevat. (Saarinen, 2026).
Osatyökykyisyys on yksi heikkoon työmarkkina-asemaan vaikuttavista tekijöistä. Työkyky on aina suhteessa työn vaatimuksiin ja olosuhteisiin: sairaus tai toimintakyvyn rajoite ei välttämättä estä työskentelyä sopivissa tehtävissä. Täsmätyökykyisyyden käsitteellä korostetaankin mahdollisuutta hyödyntää ihmisen osaamista ja työpanosta tarvittavien mukautusten avulla.
Kyseessä on suuri joukko: Suomessa arvioidaan olevan noin 600 000 työikäistä osatyökykyistä henkilöä. Noin 40 prosenttia työttömistä arvioi olevansa osatyökykyisiä. Vuonna 2022 osatyökykyisten henkilöiden työllisyysaste oli 45 prosenttia, kun täysin työkykyisillä se oli noin 80 prosenttia. Vaikka osatyökykyisten työllisyys on parantunut 2000-luvulla, ero täysin työkykyisiin on edelleen huomattava. (Vates-säätiö 2026; Laaksonen 2025).
Työllistyminen ei riipu vain henkilön työkyvystä ja osaamisesta, vaan myös työmarkkinoiden vastaanottokyvystä. Esimerkiksi Rautiaisen ja Ahosen (2026) tutkimuksen mukaan vammaisiin työnhakijoihin kohdistuu voimakasta rekrytointitorjuntaa jopa silloin, kun heillä on tehtävään soveltuva koulutus ja työkokemus. Siksi tarvitaan yksilön tuen lisäksi keinoja, jotka lisäävät työpaikkoja ja työnantajien mahdollisuuksia palkata erilaisia ihmisiä.
Julkisilla hankinnoilla ja työllistämisvastuulla lisää työpaikkoja
Hankintalain mahdollistamaa työllistämisehtoa voidaan käyttää julkisissa hankinnoissa niin, että palveluntuottaja sitoutuu työllistämään heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Myös varatuissa hankinnoissa laki tarjoaa mahdollisuuden kohdentaa tarjouskilpailu toimijoille, jotka tukevat vammaisten tai muiden heikommassa asemassa olevien henkilöiden pääsyä työelämään (Hankintalaki 1397/2016).
Käytännöt eivät kuitenkaan ole vielä systemaattisia, vaikka esimerkiksi Kuntaliitto on kehittänyt toteuttamiseen mallin: soveltuvat hankinnat tunnistetaan etukäteen, markkinoita kuullaan, ehto muotoillaan hankintaan sopivaksi ja palveluntuottajaa tuetaan ehdon toteuttamisessa (Kuntaliitto 2023). Esimerkiksi Tampereen kaupungin kokemukset osoittavat, että työllistämisehto voidaan kytkeä osaksi normaalia hankintatoimintaa: vuonna 2025 syntyi 109 työllistämistoimenpidettä, joista 92 oli työsuhteita (Joutsen M. henkilökohtainen tiedonanto 30.9.2026; Tampereen kaupunki 2026).
Työllistämisehdon ja varattujen hankintojen rinnalla tulee tarkastella myös laajempaa työnantajan työllistämisvastuuta. Suomessa työnantajille ei ole asetettu vammaisten henkilöiden työllistämistä koskevaa tavoitetta, kun taas OECD:n kyselyyn (2025) vastanneista EU-maista yli 80 prosenttia on ottanut sellaisen käyttöön. Kansainväliset ratkaisut vaihtelevat velvoitteista ja tavoitteista kannusteisiin ja vapaaehtoisiin malleihin.
YYO:n suositus on, että työllistämisehdon ja varattujen hankintojen käyttöä tulee lisätä soveltuvissa hankinnoissa ja hankintayksiköille vakiinnuttaa valtakunnallinen toimintamalli, jolla työllistämistavoitteet otetaan järjestelmällisesti huomioon hankintoja suunniteltaessa. Lisäksi tulee selvittää kansainvälisten mallien ja tutkimustiedon pohjalta Suomeen soveltuva työllistämisvastuun malli. Vastuun voisi täyttää esimerkiksi palkkaamalla heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä tai hankkimalla työpanosta yhteisötalouden toimijoilta. Selvityksessä tulee vertailla velvoitteisiin, kannusteisiin ja vapaaehtoisuuteen perustuvia malleja sekä niiden yhdistelmiä ja arvioida niiden vaikutuksia työntekijöihin, työnantajiin, kilpailuneutraliteettiin ja julkiseen talouteen.
Julkinen rahoitus suunnataan ensisijaisesti työhön
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tukemiseen käytetään Suomessa merkittävästi julkisia varoja, mutta etuus-, palvelu- ja työllistämismenoja tarkastellaan usein erillään toisistaan. Rahoitus kohdentuu suurelta osin palveluihin ja etuuksiin, vaikka tavoitteena on ihmisten työllistyminen ja työmarkkinoille kiinnittyminen. Rahoitusta tulisi kohdentaa nykyistä enemmän työpaikkojen luomiseen.
Yhtenä kansainvälisenä esimerkkinä tämäntyyppisestä lähestymisestä on Ranskan Territoires zéro chômeur de longue durée -malli, jossa pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia pyritään muuttamaan työn rahoitukseksi. Kokeilualueilla yhteiskunnalliset yritykset ja muut yritykset palkkaavat vapaaehtoisesti mukaan tulevia pitkäaikaistyöttömiä vakituisiin työsuhteisiin tekemään paikallisesti tarpeellista työtä. Työllistyminen on vähentänyt etuusmenoja ja lisännyt verotuloja, mutta taloudellisiin tavoitteisiin ei ole analyysin perusteella täysin päästy. Tosin monia pitkäaikaisvaikutuksia tai vaihtoehtokustannusten säästöjä ei ole pystytty vielä huomioimaan. (Haut-commissariat à la Stratégie et au Plan & DARES 2025; OECD 2026).
YYO:n suositus on, että Suomessa käynnistetään alueellisia kokeiluja, joissa heikossa työmarkkina-asemassa oleviin henkilöihin kohdistuvia etuus-, palvelu- ja työllistämismenoja tarkastellaan kokonaisuutena. Kokeiluissa selvitetään, voidaanko julkista rahoitusta kohdentaa nykyistä vaikuttavammin palkkatyöhön, tuettuun työhön, työpaikkojen räätälöintiin ja yhteiskunnallisten yritysten tarjoamiin työllistymisen väyliin. Kokeiluissa ei tule korvata perusturvaa työvelvoitteella tai heikentää lakisääteisiä oikeuksia. Vaikutuksia tulee arvioida samanaikaisesti toimeentulon, hyvinvoinnin, työpaikkojen laadun ja pysyvyyden sekä julkisten menojen näkökulmasta.
Työkykyä ja osaamista vahvistetaan koko työuran ajan
Työuran jatkuvuus edellyttää sekä työkyvyn ylläpitämistä että mahdollisuutta päivittää ja osoittaa osaamista ilman, että työstä täytyy irrottautua pitkälle koulutusjaksolle. Tukea pitää saada ennen kuin työkyky on jo heikentynyt tai työssä jatkaminen on vaarantunut. Euroopan komission (2026) mukaan Suomessa on erityisiä haasteita tukitoimien organisoinnissa. Työnhakijan, työntekijän ja työnantajan näkökulmasta tarvitaan nykyistä paremmin yhteen sovitettua tukea, jossa eri toimijoiden yhteistyö muodostaa toimivan kokonaisuuden.
Suomessa työssä ja muualla hankittua osaamista voidaan jo nyt tunnustaa osaksi tutkintoa. Opinnollistaminen tarjoaa tähän käytännön välineitä, mutta sen käyttö ei ole vielä riittävän yhdenmukaista. Aiemmissa selvityksissä on tunnistettu tarve yhtenäistää opinnollistamisen käytäntöjä ja vahvistaa eri toimijoiden yhteistyötä (Työ- ja elinkeinoministeriö 2022).
Kansainväliset esimerkit osoittavat, että työssä ja muualla hankittua osaamista voidaan tunnistaa ja tunnustaa joustavasti. Portugalin RVCC-järjestelmässä osaamista voidaan tunnustaa osaksi tutkintoa, ja yhteisötalouden toimijat voivat osallistua viralliseen osaamisen tunnistamiseen. Norjan praksisbrev on pääosin työpaikalla suoritettava, suppeampi ammatillinen pätevyys, jota voi myöhemmin täydentää täydeksi tutkinnoksi. Alankomaiden praktijkverklaring puolestaan todentaa työssä opitun osaamisen yksittäisissä työtehtävissä. Tällaisia malleja voidaan kutsua työammattitutkinnoiksi: ne tekevät työssä opitusta osaamisesta näkyvää ja työnantajien tunnistamaa, vaikka koko tutkinto ei olisi heti tavoitteena (ANQEP, n.d.; Utdanningsdirektoratet 2026; SBB, n.d.).
YYO:n suositus on, että varhaista työkyvyn tukea ja työssä tapahtuvaa osaamisen kehittämistä vahvistetaan ja niiden ympärille luodaan nykyistä yhtenäisempi toimintamalli. Työnhakijan, työntekijän ja työnantajan tulee saada riittävän varhain koordinoitua tukea työkyvyn ylläpitämiseen, osaamisen kehittämiseen ja työssä jatkamiseen. Yhteistyötä tulee vahvistaa työnantajien, työterveyshuollon, työeläkeyhtiöiden, Kelan, hyvinvointialueiden, työllisyyspalvelujen, koulutuksen järjestäjien ja yhteisötalouden toimijoiden välillä. Lisäksi tulee luoda hyväksymis- ja laadunvarmistusmalli, jonka avulla esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset ja muut yhteisötalouden toimijat voivat toimia tunnustettuina oppimisympäristöinä yhteistyössä koulutuksen järjestäjien kanssa. Ammatillisen pätevyyden suorittaminen tulee mahdollistaa esimerkiksi niin sanottuja työammattitutkintoja hyödyntäen.
Mitä voidaan saavuttaa?
Suositusten vaikutuksia voidaan laskea tarkasti vasta kun kokeilujen toteutustavat, kohderyhmät ja laajuus on määritelty. Vaikutukset syntyvät eri aikajänteillä, ja sama henkilö voi hyötyä useasta toimenpiteestä. Siksi tässä tarkastellaan vain vaikutusten mahdollisia suuruusluokkia. THL:n tuore taloudellisten hyötyjen työkalu osoittaa, että työllisyys- ja osallisuustoimien julkistaloudellisia hyötyjä voidaan arvioida suuntaa antavasti. THL:n laskelmissa työllistymisen vaikutuksia tarkastellaan muun muassa etuusmenojen, asumistuen, työvoimapalvelujen ja verotulojen muutosten kautta (Virrankari ym. 2026).
Työllistymisen merkittävä suora taloudellinen vaikutus syntyy työttömyysetuuksien ja muiden tulonsiirtojen vähenemisestä sekä verotulojen kasvusta. Alasalmen ym. (2019) laskelmissa työttömän työllistymisen vaikutus nettoveroihin oli keskimäärin runsaat 12 000 euroa vuodessa ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla yli 19 000 euroa työllistynyttä kohden. Julkisen talouden vahvistumista koskevat arviot vaihtelevat laskentatavasta ja työllistymisen oletuksista riippuen.
Työkyvyn varhainen tuki ja osaamisen kehittäminen vaikuttavat siihen, estetäänkö työelämästä putoaminen ja nopeutetaanko työhön paluuta. Joustavilla osaamisen kehittämisen malleilla voidaan helpottaa siirtymiä työhön ja vähentää tilanteita, joissa ihminen joutuu aloittamaan koulutus- tai työllistymispolkunsa toistuvasti alusta.
Hyvinvointi- ja osallisuusvaikutukset ovat merkittäviä taloudellisten vaikutusten rinnalla. THL:n tutkimuksessa osallisuuden vahvistuminen on yhdistetty muun muassa parempaan työ- ja toimintakykyyn, vähäisempään yksinäisyyteen ja myönteisempiin näkemyksiin omista työllistymismahdollisuuksista. Heikko osallisuuden kokemus on puolestaan yhteydessä suurempaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen käyttöön. THL:n laskelmassa tähän liittyvä palvelujen vuosikustannus vaihtelee osallisuuden tasosta riippuen noin 240 ja 1 146 euron välillä henkilöä kohden. (Virrankari ym. 2026).
Suositusten yhteisvaikutus on suurempi kuin uusien työpaikkojen määrä. Onnistuessaan suositusten mukaiset toimet lisäävät työllisyyttä, vahvistavat osaamista ja toimeentuloa sekä tukevat työurien jatkuvuutta. Samalla osallisuus, toimintakyky ja koettu hyvinvointi vahvistuvat. Ihmiskeskeisessä vaikuttavuuslaskennassa taloudellisia ja hyvinvointivaikutuksia tarkastellaan rinnakkain: tavoitteena on tunnistaa tilanteet, joissa hyvinvoinnin paraneminen voi samalla vähentää julkisia kustannuksia ja vahvistaa yhteiskunnan voimavaroja (Lavila 2023). Yhteinen tavoite on yksinkertainen: sen lisäksi, että ihmisiä tuetaan kohti työelämää, työelämän on pystyttävä nykyistä paremmin ottamaan vastaan erilaisia ihmisiä ja erilaisia työkykyjä.
Eeva Salmi työskentelee erityisasiantuntijana Silta-Valmennusyhdistyksessä, joka toimii tässä artikkelissa kuvatun hybridirahoitusmallin mukaisesti. Lue lisää Sillan mallista täältä.
Jaana Toikkanen on Diakin erityisasiantuntija (FT), joka on kiinnostunut monimuotoisesta ja kestävästä työelämästä sekä yhteiskunnallisen yrittäjyyden ja osatyökykyisten työllistymisen edistämisestä.
Lähteet
Alasalmi, J., Alimov, N., Ansala, L., Busk, H., Huhtala, V.-V., Kekäläinen, A., Keskinen, P., Ruuskanen, O.-P., & Vuori, L. (2019). Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/305cd60c-fe70-4026-804b-4e1562c26197/content
ANQEP. (n.d.). Recognition, validation and certification of competences (RVCC). https://anqep.gov.pt/np4EN/RVCC.html
Euroopan komissio. (2026). Suomen maaraportti 2026. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52026SC0226&qid=1781184553439
Haut-commissariat à la Stratégie et au Plan, & DARES. Vers une garantie d’emploi ? Rapport final du comité scientifique de l’évaluation de l’expérimentation « Territoires zéro chômeur de longue durée » (TZCLD). https://www.strategie-plan.gouv.fr/publications/vers-une-garantie-demploi-rapport-final-du-comite-scientifique-de-levaluation-de
Kuntaliitto. (2023). Hankinnoilla työllistämisen opas. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2023/hankinnoilla-tyollistamisen-opas
Laaksonen, M., Koponen, P., Elovainio, M., Kainulainen, S., Lahti, J., & Koskinen, S. (2025). Itse arvioidun työkyvyn kehitys työmarkkina-aseman mukaan: Onko osatyökykyisissä hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia? Työpoliittinen aikakauskirja, 68(1), 66–89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-873-8
Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016. (2016). Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161397
Lavila, P. (2023). Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta: Miten voimme lisätä yhtäaikaisesti hyvinvointia ja säästöjä: Raportti: Näkökulmia ihmiskeskeisen strategian toteuttamiseksi kuntien ja hyvinvointialueiden johdolle ja poliittisille päättäjille. https://synesis.fi/hallinta/wp-content/uploads/2023/04/Ihmiskeskeinen-vaikuttavuuslaskenta.pdf
OECD (2025), Combatting Discrimination in the European Union, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/29c2c36a-en
OECD. (2026). Territories with zero long-term unemployed people in France. In Inclusive growth in cities. https://www.oecd.org/en/publications/inclusive-growth-in-cities_3320b636-en/territories-with-zero-long-term-unemployed-people-in-france_adeef371-en.html
Rautiainen, P. A., & Ahonen, K. (2026). Vammaisiin ihmisiin kohdistuva rekrytointitorjunta Suomessa – työnantajien asenteita mittaavan vinjettitutkimuksen tuloksia. Työelämän tutkimus, 24(2). https://doi.org/10.37455/tt.161541
Saarinen, H. 2026. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat? Akateeminen kirjallisuuskatsaus. AMI-säätiö. https://ami.fi/suunnanetsija-blogi/heikossa-tyomarkkina-asemassa-olevat-kategoriat/
SBB. (n.d.). Pro- en vso-leerlingen. https://www.s-bb.nl/onderwijs/pro-en-vso-leerlingen
Tampereen kaupunki. 2026. Hankinnoilla työllistäminen. https://www.tampere.fi/tyo-ja-yrittaminen/rekrytointipalvelut-tyonantajille/hankinnoilla-tyollistaminen
Työ- ja elinkeinoministeriö. (2022). Opinnollistamisen mahdollisuudet työllisyyspalveluissa (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:61). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-906-3
Utdanningsdirektoratet. (n.d.). Praksisbrevkandidat. https://www.udir.no/regelverk-og-tilsyn/skole-og-opplaring/retten-til-videregaende-opplaring/praksisbrevkandidat/
Vates-säätiö. (2026, 26. maaliskuuta). Osatyökykyinen vai täsmätyökykyinen? https://vates.fi/osatyokykyinen-vai-tasmatyokykyinen/
Virrankari, L., Isola, A.-M., & Nousiainen, M. (2026). Taloudellisten hyötyjen työkalu työllisyys- ja osallisuustoimien arviointiin: Opas (Työpaperi 10/2026). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/721a55e0-1d62-4363-aebc-0bbfa4ff6ac1/content