Hyvinvointialueiden on kyettävä turvaamaan sote-palveluiden saatavuus ja laatu samalla, kun talouden reunaehdot kiristyvät. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen politiikkasuositus esittää päättäjille toimia, joiden avulla hyvinvointialueilla olisi nykyistä paremmat edellytykset hyödyntää erilaisten palveluntuottajien osaamista ja löytää toimivia ratkaisuja sote-palveluiden järjestämiseen.  

Palveluntuottajien monimuotoisuudella ja hankintojen uudistamisella vaikuttavuutta 

Yksityiset sote-markkinat ovat keskittyneet, mikä heikentää kilpailua ja nostaa kustannuksia hyvinvointialueilla. Nykyiset hankintamenettelyt vaikeuttavat pienten yritysten, yhteiskunnallisten yritysten ja järjestöjen osallistumista kilpailutuksiin.  

– Suuret hankintakokonaisuudet ja hinnan korostuminen hankintakriteerinä sulkevat ulkopuolelle yhteiskunnallisia yrityksiä ja muita toimijoita, joilla olisi tarjota paikallisiin tarpeisiin sopivia palveluja ja uusia, vaikuttavia toimintamalleja. Hankintoja tulee jakaa osiin sekä lisätä laatuun, vaikuttavuuteen ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä hankintakriteereitä, sanoo Diakonia-ammattikorkeakoulun eritysasiantuntija Harri Kostilainen.  

Palveluntuottajien monipuolisuus pitäisi nostaa tavoitteeksi sekä kansallisessa sote-ohjauksessa että hyvinvointialueiden palvelustrategioissa. Samalla on seurattava markkinoiden keskittymistä ja lisättävä yhteiskunnallisten yritysten, järjestöjen ja pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia.  

– Markkinoita voi hyödyntää kustannustehokkaiden ja laadukkaiden palvelujen tuottamiseen vain, kun mukana on riittävästi erilaisia palveluntuottajia. Ilman toimivaa markkinaa syntyy oligopoli, joka toimii yritysten, ei asiakkaiden ehdoilla, varoittaa Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry:n toimitusjohtaja Susanna Kallama. 

Sote-kokeiluohjelmassa voidaan arvioida yhteisölähtöisiä malleja 

Osaamiskeskus ehdottaa myös yhteisötalouden sote-kokeiluohjelman käynnistämistä. Ohjelmassa hyvinvointialueet voisivat kokeilla yhteisölähtöisiä palvelumalleja ja arvioida niiden toimivuutta käytännössä.  

– Arvioinnissa tulee tarkastella palvelujen laadun ja asiakasvaikutusten lisäksi kustannustehokkuutta, jatkuvuutta ja vaikutuksia paikallistalouteen. Näin saataisiin tietoa siitä, millaisissa tilanteissa yhteisötalouden toimijoiden ratkaisut voivat täydentää palvelutarjontaa ja tuottaa lisäarvoa, sanoo Harri Kostilainen.  

Suosituksissa ei ole kyse erityiskohtelun vaatimisesta yhteisötalouden toimijoille, vaan toimivien palvelumarkkinoiden rakentamisesta.  

– Kun erilaisilla palveluntuottajilla on mahdollisuus osallistua, hyvinvointialueilla on enemmän vaihtoehtoja valita juuri niille paras vaihtoehto. Yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten toiminnan ytimessä on vaikuttavuus ja yhteisön vahvistaminen. Vahva yhteistyö yhteisötalouden ja hyvinvointialueiden välillä loisi positiivisen kierteen, joka vahvistaa alueen elinvoimaa ja asukkaiden hyvinvointia, toteaa Susanna Kallama. 

Tutustu politiikkasuositukseen tästä  

Lisätiedot:  

Susanna Kallama, toimitusjohtaja, Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, puh. 040 587 2445 
Harri Kostilainen, erityisasiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu, puh. 040 501 9394