Hallituksen esityksessä työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain muuttamiseksi yhdistyksille ja säätiöille myönnettävää uutta rahoitusta kutsutaan työllisyyspoliittiseksi tueksi. Työvoimaviranomainen myöntäisi tukea hankkeisiin, joiden tarkoitus on parantaa pitkäaikaistyöttömien työnhaun ja työllistymisen yleisiä edellytyksiä.
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus katsoo aiheelliseksi nostaa esiin joitakin seikkoja esitysluonnokseen liittyen. Olemme valtakunnallinen toimija, jonka tehtävänä on edistää yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja innovaatioita sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllisyyttä mm. keräämällä ja arvioimalla työllistymiseen liittyviä hyviä käytänteitä ja malleja.
Näemme esitysluonnoksessa paljon hyvää. Työllisyysalueille vaikuttaisi jäävän vapaus kohdentaa uutta rahoitusta aluekohtaisten tarpeiden mukaisesti. Avoimen markkinavuoropuhelun kautta voidaan löytää oikeat kolmannen sektorin kumppanit. Positiivista on myös rahoituksen kohdentuminen järjestöille, joiden rahoitusmahdollisuuksia on viime aikoina heikennetty.
Olisi hyvä, että tuen kriteerit huomioisivat monipuolisesti erilaisia kestäviä työllisyysratkaisuja tuottavia toimijoita. Monesti tällaista toimintaa harjoittavat järjestöt, säätiöt ja osuuskunnat yhteiskunnallisen yritystoiminnan kautta. Nämä toimijat ovat joustavia ja uudistumiskykyisiä, ja niillä on vahvaa osaamista kohderyhmiensä erityistarpeet huomioivan palvelun toteuttamisessa.
Osaamiskeskuksessa tehdyn työllisyysmallien arvioinnin myötä on alkanut hahmottua laajempi kuva siitä, millaiset elementit vaikuttavimmissa malleissa toistuvat. Matalan kynnyksen työllistymismallit ovat osoittautuneet tärkeäksi osaksi työllistymispolkuja. Työvoimaviranomaisen myöntämän työllisyyspoliittisen tuen kriteerien tulisi mahdollistaa tällaisten mallien hyödyntäminen. Riskinä on, että työllisyysalueet voivat määritellä eri tavalla sen, mikä on työllisyyspalvelua ja mikä sitä täydentävää palvelua.
Ehdotuksen tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa tuettuun toimintaan osallistuneista työttömistä etenee työllistymispoluillaan ja siirtyy avoimille työmarkkinoille. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että työvoimapoliittisella avustuksella tuettu toiminta kattaa myös esimerkiksi työvalmennuksen kaltaiset, vaikuttaviksi todetut työllistymisen tuen menetelmät.
Työllisyyspoliittisella avustuksella toteutetun työvalmennuksen tulisi olla perustellusti tietylle kohderyhmälle rajattua ja erota luonteeltaan julkisten työllisyyspalveluiden työ- ja uravalmennuksesta. Kolmannella sektorilla toimii runsaasti organisaatioita, joilla on osaamista kohderyhmien erityistarpeet huomioivan valmennuksen toteuttamiseen.
Tärkeää on myös mitata vaikuttavuutta oikeilla työkaluilla. Sen tulisi olla yksi rahoituksen saamisen kriteeri. Matalan kynnyksen palveluissa työ- ja toimintakyvyn muutoksien mittaamiseen sopivia työkaluja ovat esimerkiksi Kykyviisari tai TäsmäZekki.
Osaamiskeskuksen arviointityössä on tunnistettu keskeisiä työllisyysmallien toimivuutta selittäviä tekijöitä, kuten yksilöllinen tuki ja ohjaus sekä aktiivinen työnantajayhteistyö. Nämä elementit korostuvat useissa vaikuttaviksi arvioiduissa työvalmennuksen toteutuksissa eri kohderyhmille. Esimerkiksi KOP-hankkeessa kehitysvammaisille henkilöille rakennettiin konkreettisia polkuja palkkatyöhön pitkäjänteisen työvalmennuksen ja tiiviin työnantajayhteistyön avulla. Tuettua työllistymistä maahanmuuttajille -hankkeessa työvalmennusta toteutettiin maahan muuttaneiden työnhakijoiden tarpeisiin sovitettuna, kun taas Työtä riittää -hankkeessa valmennusta hyödynnettiin erityisesti siirtymävaiheessa opinnoista työelämään. Näitä esimerkkejä yhdistää laadukkaiden työvalmennusmenetelmien systemaattinen hyödyntäminen. Toiminnassa korostuvat proaktiivinen yritysyhteistyö ja mahdollinen työpaikalle vietävä tuki myös työsuhteen aikana. Samalla on tunnistettava, että tällainen työvalmennus on usein kestoltaan ja rakenteeltaan sellaista, mitä JTYP-lain puitteet eivät mahdollista.
Ehdotuksen mukaan työllisyyspoliittisella avustuksella tuettavan toiminnan tulisi parantaa erityisesti pitkään työttömänä olleiden työnhaun ja työllistymisen edellytyksiä. Osaamiskeskuksen arviointityössä vaikuttaviksi elementeiksi ovat osoittautuneet erityisesti osallisuuden vahvistaminen, toimintakyvyn tukeminen ja osaamisen kehittäminen. Useissa työllisyysmalleissa tukea pystytään tarjoamaan matalan kynnyksen palveluna asiakkaille, jotka eivät vielä täysimääräisesti hyödy työllisyyspalvelujen palveluvalikoimasta.
Useat käytännön mallit havainnollistavat, miten työ- ja toimintakykyä voidaan vahvistaa monipuolisin keinoin. Keijo-kokemusasiantuntijakoulutusmalli tukee osallistujien työ- ja toimintakykyä osallisuuden kokemuksen kautta. Kolmiresurssi-malli mahdollistaa muun muassa turvatulla vuokratyösopimuksella työskentelyn esimerkiksi tuotanto- ja varastotyössä kumppaniyrityksissä. Ratas-malli tarjoaa käytännönläheisen kiertotalousympäristön toimintamallin, jossa yhdistyvät kielioppiminen, työ- ja toimintakykyä tukevat ryhmävalmennukset ja rekrytointitilaisuudet. Lisäksi matalan kynnyksen Työosuuskunta Värkkäys toimii esimerkkinä toiminnasta, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia työtehtäviä ja osallistua työelämään joustavasti oman elämäntilanteen mukaan. Tällainen vaiheittainen osallistuminen tukee siirtymiä kohti avoimia työmarkkinoita ja madaltaa kynnystä työelämään kiinnittymiseen.
Työllistymistä ei ratkaista yksittäisellä palvelulla tai hankkeella. Ratkaisut syntyvät ekosysteemeissä, joissa eri toimijat tunnistavat roolinsa ja toimivat yhdessä. Parhaissa malleissa työnantajat, työyhteisöt ja kohderyhmien edustajat ovat mukana jo ratkaisujen kehittämisvaiheessa. Yhteiskehittäminen ei olekaan vain hyvä periaate, vaan usein edellytys sille, että mallit juurtuvat ja skaalautuvat.
Toimivia ratkaisuja on paljon ja niitä voi myös soveltaa, yhdistellä ja kehittää edelleen omaan toimintaympäristöön ja kohderyhmälle sopiviksi. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen asiantuntijat auttavat esimerkiksi hankkeiden suunnittelussa ja sopivan rahoituksen löytämisessä sekä toimiviksi todettujen mallien hyödyntämisessä.
Heidi Similä (FM) työskentelee Live-säätiössä aluesuunnittelijana osana Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskusta. Hänen vastuualueenaan on Pohjois-Pohjanmaa ja hän tarjoaa paikallisille toimijoille tukea esimerkiksi kehittämishankehakuihin.
Mari Bergman työskentelee erityisasiantuntijana Vates-säätiössä. Hän on kiinnostunut tuetun työllistämisen, työhönvalmennuksen, ammatillisen kuntoutuksen ja työkykykoordinaation kysymyksistä. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa hän on mukana yllä mainittuihin teemoihin liittyvien toimintamallien ja käytänteiden kerääjänä, arvioijana ja levittäjänä.
Jarmo Hänninen (MMM, agronomi) työskentelee Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo ry:ssä ja vastaa Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa neuvonnan ja ohjauksen palveluista. Häntä kiinnostaa osuustoiminnan ja yhteisötalouden kehittäminen, minkä parissa hän on työskennellyt jo vuosikymmeniä useissa eri organisaatioissa.
Anna Ojapelto-Multala työskentelee Silta-Valmennusyhdistyksessä kehittäjänä osana Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskusta. Hän on kiinnostunut työllistymisen edistämisen teemoista monipuolisesti ja vastaa työssään osatyökykyisten henkilöiden työllistämisen kokonaisuuden erityisasiantuntijatyöstä sekä teemaan liittyvästä tiedontuotannosta.