Luonnonvarojen kulutus on kestämättömällä tasolla. Euroopan unionissa syntyy vuosittain 2,2 miljardia tonnia jätettä. EU:n jätehierarkiassa uudelleenkäyttö on korkeimmalla tasolla heti kulutuksen vähentämisen jälkeen, eli ennen esimerkiksi kierrätystä ja jätteen hyödyntämistä energiana.
EU:n määritelmän mukaan uudelleenkäyttö tarkoittaa “toimintaa, jossa tuote tai sen osat, jotka eivät ole jätettä, uudelleen käytetään siihen tarkoitukseen, johon ne alun perin on suunniteltu”. Suomessa vakiintuneen tulkinnan mukaan myös käytettyjen tuotteiden muokkaaminen uuteen käyttöön (niin kutsutut ”uusiotuotteet”, kuten paidasta tehty kassi), kuuluvat uudelleenkäytön piiriin.
Jätteen vähentämisen lisäksi uudelleenkäytöllä on myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia, kuten korkea potentiaali luoda työpaikkoja, vahvistaa paikallista taloutta sekä työllistää heikossa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä. Uudelleenkäyttöön perustuvien toimintamallien on arvioitu luovan yli 200 kertaa enemmän työpaikkoja kaatopaikalle sijoittamiseen ja polttamiseen verrattuna. Uudelleenkäytöllä arvioidaan olevan moninkertainen työllistämispotentiaali verrattuna myös kierrätykseen. Työllistämispotentiaali on sitä suurempi, mitä enemmän tuotteita korjataan uudelleenkäytettäväksi.
EU näkee yhteiskunnallisten yritysten aseman keskeisenä kiertotalouden ja uudelleenkäytön vahvistamisessa. Yhteiskunnalliset yritykset tunnistetaan edelläkävijöinä, jotka luovat työpaikkoja kiertotalouden ympärille vahvistaen samalla sosiaalista osallisuutta. Myös Suomessa työhön integroivilla yhteiskunnallisilla yrityksillä on tärkeä rooli uudelleenkäytön sektorilla. Kierrätyskeskus ja kierrätysmyymälä ovat Suomessa vakiintuneita ilmaisuja, ja siksi monen sellaisen toimijan käytössä, jonka toiminta keskittynyt uudelleenkäyttöön.
Kiertotalousosaaminen esiin
Osaamiskeskuksessa on selvitetty uudelleenkäyttöön keskittyneiden yhteiskunnallisten yritysten toimintamallia Suomessa. Toimijoiden rahoituspohja koostuu pääasiassa kahdesta rahoituslähteestä: käytettyjen tuotteiden ja materiaalin myynnistä sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen liittyvästä rahoituksesta, joka muodostaa usein vähintään kolmasosan kokonaisrahoituksesta.
Uudelleenkäyttöä itsessään on vaikea tehdä taloudellisesti kannattavaksi, mutta yhdessä työllisyyttä tukevan toiminnan kanssa saadaan rakennettua taloudellisesti kestävä kokonaisuus. Julkisen rahoituksen näkökulmasta uudelleenkäyttöön keskittyneiden yhteiskunnallisten yritysten toiminnassa on kyse pääasiassa työllisyyspalvelujen tarjoamisesta. Uudelleenkäyttöä ei tueta taloudellisesti, vaan toimijat maksavat usein huomattavia jätemaksuja kunnallisille jätehuoltoyhtiöille.
Näin ollen muutokset työllisyyspolitiikan kentällä osuvat epäsuorasti myös uudelleenkäyttöön. Moni selvityksessä haastateltu kokee, ettei yhteiskunnallisten yritysten roolia kiertotalouden toimijoina tunnisteta riittävällä tasolla.
Oppilaitosyhteistyöllä kiertotalousosaajia
Uudelleenkäyttöalan yhteiskunnallisilla yrityksillä on kiertotalouden asiantuntijuutta ja halua kasvattaa alan osaamista. Toimijat tunnistavat alallaan monia osaamistarpeita. Osaamista kaivataan hyvin erilaisiin kokonaisuuksiin, kuten materiaalin tunnistamiseen, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden korjaamiseen sekä teknologisten ratkaisujen ja viestinnän kehittämiseen. Moni näkee, että osaamistarpeisiin voitaisiin vastata vahvemmalla oppilaitosyhteistyöllä.
Useimmilla uudelleenkäyttöalan yhteiskunnallisilla yrityksillä onkin jo aktiivista yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Esimerkiksi harjoitteluita, oppisopimuskoulutuksia ja tutkintojen tai osatutkintojen suorittamispaikkoja tarjotaan. Työtehtäviä on opinnollistettu monipuolisesti vastaamaan tutkintovaatimuksia.
Kiertotalouteen linkittyvä erityisosaaminen tulisi kuitenkin tunnistaa paremmin koulutusjärjestelmässä. Monella alueella on kehitetty erityisesti ammatillisiin tutkintoihin valinnaisia opintokokonaisuuksia liittyen tehtäviin, joita uudelleenkäyttöalan yhteiskunnalliset yritykset tekevät. Esimerkiksi Nextiili ry:n kehittämästä tekstiilin lajittelun osatutkinnosta on jo tullut valtakunnallinen tutkinnonosa.
Lähes jokainen suomalainen ammattikorkeakoulu tarjoaa kiertotalousopintoja. Yhteiskunnalliset yritykset tulisi kytkeä vahvemmin mukaan kiertotalousosaamisen kasvattamiseksi.
Julkisilla hankinnoilla kiertotaloutta ja työllisyyttä samanaikaisesti
Hankinnat ovat kunnille keskeinen keino tukea uudelleenkäyttöä. Lainsäädännön puitteissa julkiset toimijat voivat huomioida niin ympäristö- kuin työllisyystavoitteet hankinnoissaan. Työllistämisehto ja varatut hankintasopimukset ovat työllisyyttä edistävien organisaatioiden näkökulmasta keskeisiä.
Kunnat voivat hankkia tarvitsemiaan tuotteita käytettynä paikalliselta toimijalta ja tarjota uudelleenkäyttömyymälää yhdeksi vaihtoehdoksi maksusitoumuksia myönnettäessä. Käytöstä poistettavat tuotteet puolestaan voidaan kunnostaa ja saattaa jälleen käyttöön uudelleenkäyttötoimijan kautta.
Selvityksen perusteella voidaan myös nostaa kaksi konkreettista esimerkkiä kunnan toiminnoista, joihin uudelleenkäyttöalan yhteiskunnalliset yritykset voivat tarjota osaamistaan.
Rakennus- ja purkujäte muodostavat EU-maiden suurimman jätevirran. Niin EU:n kuin Suomenkin jätelainsäädäntö edellyttää, että 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä (pois lukien maa- ja kiviainesjätteet ja vaaralliset jätteet) on joko valmisteltava uudelleenkäyttöön, kierrätettävä tai muutoin hyödynnettävä. Viime vuosina hyödyntämisaste on Suomessa ollut kuitenkin vain 50–60 prosenttia.
Useilla uudelleenkäyttöön keskittyneillä välityömarkkinatoimijoilla on ammattitaitoa tunnistaa uudelleenkäyttöön kelpaava rakennusmateriaali. Kaksi haastateltua toimijaa oli aloittanut kunnan kanssa yhteistyön materiaalin keräämiseksi uudelleenkäyttöön kaupungin omistamista, purettavista kiinteistöistä. Purkuyrityksien kautta materiaalit päätyvät suoraan materiaalikierrätykseen. Yhteistyö välityömarkkinatoimijan kanssa mahdollistaa esimerkiksi ikkunoiden ja ovien keräämisen talteen ja käyttämisen uusissa kohteissa.
Jätelakiin tulleen uuden erilliskeräysvelvoitteen myötä vuoden 2023 alusta kunnat ovat olleet velvoitettuja tekstiilijätteen erilliskeräykseen. Moni yhteiskunnallinen yritys ottanut vastuuta tekstiilijätteen lajittelusta. Nämä organisaatiot ovat tehneet sopimuksen kunnan jätehuoltoyhtiön kanssa, joka maksaa uudelleenkäyttötoimijalle tehdystä työstä.
Vuoden 2025 alusta vastuu työllisyys- ja elinkeinopalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnille. Kuntien strategioista löytyy myös yhä vahvemmin vihreää siirtymää ja kiertotaloutta koskevia tavoitteita. TE-palvelujen uudistus tarjoaa kunnille mahdollisuuden katsoa paikallisten yhteiskunnallisten yritysten toimintaa osana koko alueen elinvoimaa koskevia strategisia tavoitteita.
Teksti: Ruut Uurtimo
Ruut Uurtimo työskentelee hanketyöntekijänä Vates-säätiössä. Hän on kiinnostunut vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten työllistymisen edistämisestä sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmän työelämän kehittämisestä.