Monet työllistymismallit ovat sosiaalisia innovaatioita, joiden skaalaamisella tarkoitetaan vaikuttavuuden kasvattamista tai innovaation levittämistä.
Sosiaalisten innovaatioiden skaalaamisessa on tunnistettu selkeitä pullonkauloja. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita rahoitus: vaikka enenevissä määrin hankesuunnitelmiin pyydetään kirjaamaan, kuinka toimintaa aiotaan juurruttaa ja levittää hankkeen jälkeen, vain harvoissa työllistämismalleja kehittävissä hankkeissa on sisäänrakennettuna suunnitelma sen varalle, että jokin toimii.
Työllistymismallin levittäminen ja skaalaaminen tulee ottaa huomioon kehitystyön eri vaiheissa. Paikallista mallia kehitettäessä tulee varmistaa mitkä tahot mallia käyttävät hankkeen jälkeen, ja tarvitaanko siihen lisärahoitusta. Valtakunnallisesti tai jopa kansainvälisesti levitettävän mallin osalta tulee pohtia millä edellytyksillä mallia voi laajentaa valtakunnallisesti, mukaan tarvitaan todennäköisesti uusia toimijoita ja uusia rahoituksia.
Lue myös:
Skaalaamalla lisää työllisyyttä – toimivat mallit hukkuvat jatkuvassa kehitystyössä