Tehdään olemassa oleva osaaminen näkyväksi

Yrityksissä ja julkisen sektorin työtehtävissä korostuvat tutkintoihin perustuvat rekrytoinnit, jolloin muuta osaamista on vaikea tuoda esiin uskottavalla tavalla. Erityisen vaikeaa tämä on henkilöille, joiden työkyky on jollain tapaa heikentynyt tai rajoittunut. Yhteiskunnalliset yritykset ja välityömarkkinatoimijat ovat avainasemassa osatyökykyisten osaamisen näkyväksi tekemisessä.


Osaaminen voi kertyä opiskelun lisäksi aivan huomaamatta esimerkiksi arjessa, vapaa-ajalla, harrastuksissa tai töissä. Työelämässä olemme oppineet kuvailemaan osaamistamme monin eri tavoin. Saamme myös työarjessa palautetta onnistumisista ja osaamisestamme, olipa osaaminen kertynyt missä hyvänsä.

Pitkään koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevilla tilanne voi olla hyvin toisenlainen. Käsitys omasta osaamisesta ja omista vahvuuksista voi olla heikko, eikä oman osaamisen ja työelämän vaatimusten välistä yhteyttä ole helppo tunnistaa.

Jos lisäksi käsitys itsestä oppijana on heikko, voi tekemisen ja arjen kokemusten kautta saatu osaaminenkin jäädä helposti pimentoon. Esimerkiksi kehittämispäivän lounastarjoilun järjestämisessä monilapsisen perheen isä tai äiti voi olla paljon näppärämpi kuin monen aineen maisteri.

Osatyökykyisiä työllistävillä organisaatioilla on tärkeä tehtävä ja hyvä mahdollisuus kehittää toimintatapoja, joiden avulla työelämästä pitkään poissaolleiden osaaminen voidaan tehdä näkyväksi. Näitä voivat olla esimerkiksi jatkuva perehdytys ja säännölliset palautekeskustelut, joissa huomioidaan työntekijän osaaminen ja vahvuudet.

Osaamisen näkyväksi tekeminen helpottaa työtehtävistä sopimista ja tarvittaessa työn muotoilua. Lisäksi kyse on myös työntekijäidentiteetin rakentamisesta ja minäpystyvyyden vahvistamisesta. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön uskomusta tai käsitystä omista kyvyistä suoriutua erilaisista tehtävistä. Minäpystyvyydellä on myös vahva sosiaalinen ulottuvuus.

Osaamisen kerryttämisen menetelmät työnantajan työkalupakkiin

Osaamisen tunnistamisen lisäksi työnantajilla on yhä suurempi rooli työntekijöiden osaamisen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Osatyökykyisten ja pitkään työelämästä poissa olleiden osaamistarpeiden tunnistamiseen ja osaamisen kerryttämisen menetelmiin on hyvä kiinnittää huomiota.

Osaaminen – tai ennemminkin sopivan osaamisen puute – on kiinteästi sidoksissa työelämän ulkopuolella olemiseen. Usein oppiminen sinällään ei ole suurin haaste, vaan menetelmät ja oppimisympäristöt, joissa oppiminen tapahtuu.

Työelämä ja tekemisen kautta oppiminen ovat monelle mielekäs ja motivoiva tapa lisätä osaamista. Näin osaaminen kertyy käytännön työssä, ja samalla suunnitelmallinen oppimisprosessi tukee muuttuvissa työtehtävissä hyödynnettävää yleisempää osaamista.

Osaamistarpeiden äärellä on hyvä pysähtyä miettimään organisaation osaamistarpeiden lisäksi yksilön tarpeita. Millaisella osaamisella työllistyminen ja työssä pysyminen olisi mahdollista myös pidemmällä tähtäimellä? Miten koulutuksellisuuden saa mielekkääksi osaksi työtä?

Tunnetuin työn kautta oppimisen menetelmä on oppisopimuskoulutus, joka onkin joustava ja mielekäs tapa lisätä ammatillista osaamista työpaikoilla. Osatyökykyisen oppisopimukseen on saatavilla myös taloudellista tukea, eikä tavoitteena aina tarvitse olla koko tutkinto. Joissain tapauksissa voi olla mielekästä hyödyntää myös muita työssä tapahtuvan osaamisen kerryttämisen rakenteita, kuten koulutussopimusta tai työkokeilun aikana suoritettavaa tutkinnon osaa.

Osaaminen vahvistaa hyvinvointia

Osaamisen näkyväksi tekeminen ja mahdollisuudet vahvistaa omaa osaamista itselle sopivalla tavalla ovat olennaisia työkaluja osaavan työvoiman saamiseksi erityisesti aloilla, joilla jo nyt kärsitään työvoimapulasta.

Vielä tärkeämpänä näkökulmana voidaan nostaa esiin oman kyvykkyyden ja osaamisen tunnistamisen mukanaan tuoma hyvinvointi sekä kokemus osallisuudesta ja aktiivisesta toimijuudesta.

Ihminen on sosiaalinen olento ja työyhteisöt ovat samalla tavalla sosiaalisia kuin vaikkapa koulut. Hyväksytyksi tulemisen kokemus on työhyvinvoinnin ydin ja se kokemus voi tulla – näennäisesti – hyvinkin pienistä asioista.

Vain hyvinvoiva työntekijä voi olla tuottava, mutta tuottavuuden lisäksi hyvinvointi on itsessään tavoiteltava arvo.

Teksti: Maija Schellhammer-Tuominen

Maija Schellhammer-Tuominen on sekä Silta-Valmennusyhdistyksen että Valo-Valmennusyhdistyksen kehittämisjohtaja. Koulutukseltaan hän on sosionomi YAMK ja ammatillinen opettaja. Maija toimii asiantuntijana Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa erityisesti osatyökykyisten työllistymisen ja osaamisen kehittämisen kysymyksissä.