Keskustelua työllistymisestä, työhön paluusta ja työssä pysymisestä hallitsee yksilönäkökulma. Usein pohditaan, kuinka työelämästä pitkään poissa ollut työntekijä voisi jälleen mukautua työelämän vaatimuksiin. On tärkeää keskustella enemmän myös siitä, miten työnantajat ja yhteiskunta voivat tukea täsmätyökykyisiä työllistymään.
Työllistymistä tukevia palveluita tarjoavat yksityiset, julkiset ja kolmannen sektorin toimijat. Työvalmentajat, työhönvalmentajat ja työkykyvalmentajat etsivät asiakkaidensa kanssa töitä räätälöidysti ja suunnittelevat työtä yksilöllisesti. Yhteistyö työnantajien kanssa on ratkaisevan tärkeää, erityisesti silloin, kun asiakas on ollut pitkään poissa työstä tai ensi kertaa suuntaamassa työelämään.
Yrittäjillä kiinnostusta työllistämiseen, tietoa tarvitaan lisää
Moni yrittäjä esimerkiksi kaupan alalla tarjoaisi mielellään työllistymisen mahdollisuuden sitä tarvitsevalle henkilölle. Täsmätyökykyisen palkkaamista voi kuitenkin haitata yrittäjän pelko lisätyöstä, huoli työllistyvän henkilön sopivuudesta tehtävään tai epävarmuus siitä, miten edes päästä alkuun.
Työnantajilla ei ole riittävästi tietoa siitä, että valmentaja voi tukea myös työnantajaa kaikissa työllistämiseen ja työssä jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä. Työnantajan kannattaa tutustua oman alueensa verkostoihin, jotka tarjoavat työllistymisen tukea. Vaikka juuri nyt ei olisi mahdollisuutta työllistää, verkostojen avulla tekijä voi löytyä helpommin sitten, kun paikkoja on auki.
Töihin haluavalla henkilöllä on toive työllistymisestä ja työnantajalla kiinnostus työllistää. Yrittäjän ensisijainen tavoite on kuitenkin pyörittää yrityksen toimintaa.
Työllistämiseen liittyvä byrokratia vaatii työaikaa, ja se onkin yksi suurimmista kokonaisuuksista, jossa työnantajat tarvitsevat tukea. Palkkatuki, työolosuhteiden muutosten tuki sekä työkokeilut ja oppisopimukset ovat kaikki monin tavoin toimivia työnantajien tukia, kunhan niiden olemassaolosta tiedetään ja niitä osataan hyödyntää. Parhaimmillaan erilaiset tuetun työllistämisen mallit voivat madaltaa työllistämisen kynnystä. Esimerkiksi työkokeilu on keino selvittää työn ja tekijän yhteensopivuus sekä perehdyttää rauhassa tehtävään, ilman, että siitä koituu työnantajalle kustannuksia. Valmentajat neuvovat ja auttavat näissä kysymyksissä mielellään. Mallien tavoitteena on useimmiten pysyvä, kaikkia osapuolia tyydyttävä palkallinen työsuhde.
Valmentajan, työllistyjän ja työnantajan välinen yhteistyö lisää onnistumisen mahdollisuuksia
Hyvän yhteistyön lähtökohtana on avoin ja rehellinen keskustelu toiveista ja tarpeista. Minkälaista työntekijää työnantaja toivoo ja millaista työtä on tarjolla? Valmentaja pyrkii jo työpaikkojen etsintävaiheessa huomioimaan asiakkaansa vahvuudet ja rajoitteet varmistaen tehtävän ja tekijän yhteensopivuuden. Kaikkea ei kuitenkaan voi aina ennakoida. Valmentajan apua voi hyödyntää myös työsuhteen alussa tai sen aikana työtehtävien räätälöinnissä sopivimmiksi.
Työskentelyyn voi liittyä myös haasteita. Esimerkiksi kaupan alalla aloittanut työntekijä voi rauhallisessa tilanteessa olla taitava sekä kassatyössä että asiakaspalvelussa, mutta jonon muodostuminen voi luoda niin kovan paineen, että työn tekeminen ei onnistukaan. Työympäristöön, työn sisältöön tai muihin henkilön suoriutumiseen liittyviin haasteisiin löydetään usein ratkaisuja hyvällä yhteistyöllä.
On ymmärrettävää, että haasteiden puheeksi ottaminen ja negatiivisen palautteen antaminen juuri työllistyneelle työntekijälle voi tuntua työnantajasta vaikealta. Mikäli työntekijä ei pärjääkään työssä, saattaa myös työnantaja kokea epäonnistuneensa ja pohtia, toimiko väärin ja tekikö itse riittävästi. Näissäkin tilanteissa valmentaja voi tukea molempia osapuolia löytämään ratkaisuja ajoissa.
Työn muokkauksesta apu moneen haasteeseen
Työn muokkaus saattaa kuulostaa työnantajasta monimutkaiselta. Useimmiten muokkaukset ovat kuitenkin pieniä, helppoja ja halpoja mukautuksia työnantajalle, mutta merkittäviä työntekijälle.
Työajan räätälöinti on usein käytetty työn mukautuksen keino. Sen lisäksi työtehtävistä voi rajata pois henkilölle haasteellisimpia vaiheita tai työympäristöä mukauttaa. Esimerkiksi kroonisesta kivusta kärsivän henkilön voimavaroja säästää suunnattomasti se, että tarvitessa on mahdollisuus levätä.
Etätyömahdollisuudesta on hyötyä joissakin tapauksissa, mutta kaikilla aloilla etätyömahdollisuutta ei ole. Levon tarpeeseen voi vastata myös työpaikalla esimerkiksi lepohuoneen muodossa. Tällaisesta mukautuksesta hyötyvät täsmätyökykyisten lisäksi muutkin työntekijät. Fyysisten mukautusten lisäksi tarvitaan ennen kaikkea asennemuutosta työkulttuurissamme.
Valmentajan tuen merkitys korostuu erityisesti työllistymisen muutoskohdissa
Valmentajan tuki työn alkaessa on merkittävää sekä työssä aloittavalle että työnantajalle. Työelämään palaaminen pitkän poissaolon jälkeen tuntuu monesta vaikealta – itseluottamus voi olla alhainen ja usko omiin ammatillisiin kykyihin heikentynyt.
Erityisesti mielenterveyshäiriöistä, omasta kuntoutusprosessista ja toipumisesta kertominen työpaikalla on haastavaa. Pelko leimautumisesta ja työelämän ovien sulkeutumisesta nostaa edelleen kynnystä ottaa mielenterveyden haasteet puheeksi. Valmentajien kokemus on kuitenkin rohkaiseva: sen mukaan moni työnantaja suhtautuu mielenterveyden haasteisiin neutraalisti. Useimmiten työnantajaa kiinnostavat ensisijaisesti työnhakijan osaaminen, vahvuudet, motivaatio ja asenne sekä se, vastaavatko nämä työnantajan tarpeisiin. Työnantajan on kuitenkin tärkeä tietää henkilön tuen tarve, jotta työnantaja ja työtoverit osaavat tarjota oikeanlaista tukea.
Asennemuutosta tarvitaan koko yhteiskunnassa
Yhteiskunnassamme vallitsevat asenteet erilaisuutta kohtaan saattavat nostaa työnantajien kynnystä palkata täsmätyökykyisiä työntekijöitä. Esimerkiksi kaupan alan yrittäjää saattaa askarruttaa, täyttääkö tuetusti työllistynyt henkilö yhä kasvavia asiakaspalvelun laatukriteerejä. Vaikka yrittäjällä on tahto luoda hyvää, sosiaalisesti kestävää työelämää, voi hänellä samalla herätä huoli asiakkaidensa tyytyväisyydestä ja omasta liiketoiminnastaan.
Asiakkaiden odotukset palvelun sujuvuudesta, nopeudesta ja laadusta ovat kasvaneet. Negatiivista palautetta annetaan herkästi, tietämättä parhaansa yrittävän asiakaspalvelijan taustaa. Täsmätyökykyisten henkilöiden työllistäminen voi näissä tilanteissa tuntua yrittäjästä turhan työläältä. Valmentaja voi auttaa myös löytämään mahdollisuuksia onnistuneisiin asiakaskohtaamisiin.
Kyseessä on laajempi ilmiö ja asennemuutoksen tarve. Meidän tulee lisätä yhdenvertaisuutta ja ymmärrystä työelämään, laajentaa käsitystämme työkyvystä ja purkaa ennakkoluuloja. Kuluttajina ja asiakkaina meidän tulee oppia, että erilaisuus kuuluu yhteiskuntaamme.
Oikeassa ympäristössä jokainen voi osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen omalla panoksellaan ja jokaisen panosta tarvitaan. Meidän kaikkien vastuulla on mahdollistaa se, että työtä hakevat löytävät itselleen sopivaa työtä ja yrittäjät voivat tarjota työllistymisen mahdollisuuksia myös sitä tuetusti hakeville.
Alexandra Malanin, työkykyvalmentaja, Spring House
Taina Källi, Järvenpään K-raudan yrittäjä, Rautanainen Oy
Tove Lassenius, rahoitus- ja TKI-erityisasiantuntija, Kuntoutussäätiö
